BLOGIHAASTE 2

Tässä vuoden viimeiset tekstit. Eli minun ja veljeni toinen blogihaaste, ideana on, että kuun alussa molemmat antavat yhden sanan ja näistä sanoista molemmat kirjoittaa tekstit. Yhteensä kaksi sanaa ja neljä tekstiä, ja tekstien julkaisu kuukauden viimeisenä päivänä. Tässä kuussa sanat olivat MUUTOS ja HIIHTORETKI. Veljeni tekstit löytyvät täältä http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2012/12/sanahaaste-ii.html ja minun alhaalta.

Pidän nyt noin parin viikon tauon kirjoittamisesta. Niska- hartiaseutu on sen verran ”juntturassa” (lapseltani olen oppinut tuon sanan), että lääkäri antoi ”näyttöpääte kiellon”. Eli yritän minimoida koneella istumisen. Normaalisti viikossa kuluu arvioni mukaan noin 50 tuntia koneella, koska myös taloussihteerin työ on koneella istumista. Nyt siis yritän malttaa olla kirjoittamatta blogiani, jotta saan itseni kuntoon.

Upeaa, ihanaa ja kaunista vuoden vaihdetta ja tulevaa vuotta kaikille.

Saila <3

 

MUUTOS

Toni istuu aamutupakalla oman talon terassilla, tai melkein oman talon kunhan lainan saa maksettua pankkiin sitten joskus. Lämmin kesätuuli tuntuu Tonin kasvoilla, hän ihailee kaunista ja rauhoittavaa järvimaisemaa. Järvenpinta on lähes tyyni, pientä kareilua aiheuttaa lämpöiset tuulen henkäykset. Oma ranta, piha, niitty, aitta ja pihatie, kaikki mistä hän on salaa haaveillut jo pitkään. Kesäaamu tuoksuu raikkaalta ja tuoreelta koivulta, vaikka tupakansavu siihen sekoittuukin. Vain koiran haukunta ja lintujen liverrys läheisessä metsästä rikkoo turvallisen hiljaisuuden. Toni komentaa koiraansa, joka haukahtelee linnuille, Noppe pyyhältää isäntänsä jalkoihin hetkeksi ja jatkaa pihan tutkailua. Toni hymyilee Nopelle, oma vahtikoirakin, vuoden ikäinen beagle.

Toni sytyttää uuden tupakan ja pohtii mikä muutos hänen elämässään on tapahtunut kuluneet vuoden aikana. Hänen tarinansa on varmaan aika tyypillinenkin nuoren miehen hyppy aikuisuuteen. Teini-iässä alkaneet päihdekokeilut, pikkurötökset ja koulun laiminlyönti, johti jokseenkin kaoottiseen tilanteeseen ja välirikkoon perheen kanssa. Sitä vain halusi pyöriä vailla järkeä ja vastuuta, ilman että pohtii syitä ja seurauksia. Nauttien viikonloppujen huumasta, tehden joskus todella tyhmiäkin tempauksia kaveriporukassa. Juhlinnan jälkeiset mahtikrapulat ja putkan lattialla vietetyt yöt sai joskus pohtimaan onko tässä järkeä. Kaikki kuitenkin unohtui aina perjantain lähestyessä. Pahalta tuntui monet, monet huutoisat riidat vanhempien kanssa ja monet valehtelut heille. Silti halu juhlia ja mennä vei voiton, piti näyttää maailmalle olevansa jotain.

Kun Toni sitten heräsi yhden viikonlopun juhlinnan jäljiltä sairaalasta tietämättä mitä oli tapahtunut tai missä hän oli, tapahtui jotain hänen sisällään. Lääkäreiden kertoessa Tonin ajaneen humalassa ulos tieltä autollaan, ja selvinneen hyvällä onnella pienille ruhjeilla ja aivotärähdyksellä, alkoi Toni miettiä elämäänsä ja mitä todella haluasi. Nähdessään äitinsä itkuiset kasvot, tunsi hän piston sisällään. Ennen kaikkea hän kuitenkin halusi muuttua oman itsensä takia.

Toni päätti keskeyttää, ainakin väliaikaisesti, huonosti edenneet opintonsa ja meni enonsa yritykseen töihin. Työteko jotenkin tuntui luontevammalta ja mieluisammalta kuin istuminen koulunpenkillä. Vanhempienkin kanssa Toni sai sovittua asioita ja vanhemmat uskalsivat luovuttaa pojalleen keräämänsä pesämunan käyttöönsä. Nämä rahat Toni päätti sijoittaa ostamalla itselleen tämän talovanhukseen. Ajatuksena nikkaroida ja remontoida talosta pikkuhiljaa itselleen oma palatsi. Oma paikka josta voisi remontoida itselleen juuri sopivan. Olihan hän ollut monena kesänä enonsa yrityksessä remonttiapuna, joten taitoja löytyi.

Työ, talous ja asuntoasiansa Toni oli saanut siis hoidettua hyvälle mallille. Viime viikolla hän sai menetetyn ajokorttinsakin takaisin, joten liikkuminen ja rakennustarvikkeiden kuskaaminenkin kävi jo helpommin. Entistä tyttöystävääkin hän oli tapaillut uudelleen, tyttö kun kyllästyi Tonin jatkuvaan törttöilyyn, ymmärrettävää. Tonia hävettää käytöksensä, mutta mennyttä ei voi muuttaa, ehkä yhteistä tulevaa voisi rakentaa, sen aika näyttää.

Toni ravisteli itsensä ajatuksistaan tähän aamuun, sisältä kantautui tuoreen kahvin tuoksu. Sisältä taapersi iloinen kaksivuotias pikku mies, herra istui Toni-enon syliin ja pyysi kahville. Toni meni sisarenpoika sylissään sisään, Nopen seuratessa perässä ja toivotti hyvät huomenet sisarelleen joka oli tullut kesäloman viettoon Ranskasta Suomeen. Skoolattiin kahvilla ja kuivahtaneella pullalla ja suunniteltiin päivän remontti ohjelmaa sekä illan juhannuksen viettoa. Toni vilkaisi vielä ulos omaan pihaan ja kiitti sielussaan kokemastaan muutoksesta.

 

HIIHTORETKI

Mökki pilkottaa keskellä lumista maisemaa, piipusta tupruaa savua. Metsän hiljaisuus rauhoittaa, vain lintuja syömässä siemeniä lintulaudalla. Pian hiljaisuuden rikkoo hyväntuulinen nauru, aitan takaa astelee nuori nainen ja vanha herrasmies. Nuori nainen on Ilona ja herrasmies hänen Pappansa. Kaksikko kävelee pihamaan poikki kohti pellon reunaa. Pappa asettelee antiikkiset puusuksensa maahan ja kiinnittää niihin lapikkaat. Ilona laittaa uudet nykyaikaiset hiilikuitusuksensa monoihinsa. Ilona naurahtaa Papan antiikkisille suksille, Pappa taas väittää Ilonan suksia nykyajan hömpötyksiksi. Omilla suksillaan Pappa on hiihdellyt jo vuosikymmenet. Molemmat hymyilevät, ja seisovat rintarinnan vanha ja uusi hiihtäjä.

Parivaljakko lähtee hyväntuulisena perinteiselle uuden vuoden hiihtoretkelle. Uuden vuoden hiihtoretki on tehty joka vuosi, ensin pojan kanssa ja sitten pojan tyttären kanssa. Tapa jonka Pappa on opettanut eteenpäin sukupolvelta toiselle, jonka hän aikanaan oppi omalta isoisältään. Papan isoisän mukaan uuden vuoden hiihto uuden vuoden päivänä tuo onnea ja terveyttä tulevalle vuodelle. Tänäkin vuonna Pappa haluaa kulkea ensimmäisenä ja tehdä latua. Ilona on sitä mieltä, että hän olisi tähän jo riittävän iso ja vahva, ja papan olisi aika levätä. Ilona sanoo Papan olevan liian vanha 76-vuotiaana tähän hommaan ja itse olevansa sopivammassa iässä 23-vuotiaana, mutta pappa ei anna periksi tänäkään vuonna.

Hiihtolenkki on sama kuin muinakin vuosina, pellolta alas rantasaunalle, sieltä metsänreunaa ylös ja aitan takaa pihamaalle. Pappa jaksaa kiertää pari lenkkiä ja istahtaa pihaan katselemaan Ilonan menoa. Mummu tulee sisältä lämpimän mehun kanssa ja myös Ilona tulee tankkaamaan Mummun ihanaa mustikka mehua. Ilona palaa hiihtämään, ja Pappa ja Mummu seuraavat yhdessä Ilonan menoa. Yhdessä muistellaan kuinka ensin katseltiin pojan menoa ja sitten pojan tyttären. Pappa pohtii, vieläkö ehtisi yhdelle sukupolvelle perinteen opettaa. Mummu kertoo nähneensä viime yönä unen vauvasta. Ja nämä Mummun unet ovat aina osuneet oikeaan. Onnellisena pappa lähtee sauvat kainalossaan vielä viimeiselle kierrokselle. Uusi vuosi on taas vastaan otettu perinteisin menoin.