Äiti ja lapset flunssassa, äiti
jaksaisi nukkua koko päivän, lapset eivät. Kuopuksemme täyttää tällä viikolla
viisi vuotta. Hänen kanssaan keksin tänään työstää runoa sairaspäivän ratoksi.
Tämmöinen meiltä syntyi:
KUOPUKSEMME
Keinuttelen lasta
sylissäni
hellästi lähelläni
Kaukana ovat mustat
päivät
poissa ovat huolen
häivät
Hetkestä tästä pyrin
nauttimaan
menneistä pyrin
luopumaan
Hetkestä tästä luopua
tahdo en
muuta tehdä halua mä en
Pieni sormi ja varvas
ennen ajatus karkas
On kivaa kun saa olla
äidin sylissä
yhdessä turvassa
pehmeässä
Yhdessä me kuljetaan
toisiimme näin
luotetaan
Joskus on kiukkua ja
surua
elämän aitoja muruja
Toisiltamme opitaan
yhdessä kun kasvetaan
Oli kivaa kun
päästiin hoplopiin
veljen kanssa hauskaan
soppiin
Oli kivaa kun äiti
keräsi minulle kukkia
ja monesti lattialta lika
sukkia
Oli kivaa kun
päästiin vatukkoon
hyviltä vadelmat
maistukoon
Viisi vuotta täyteen tulee
lisää tohinaa äiti
kuulee
Kuka on päivän sankari
tietysti Jaakko
superi
Onnea koko perhe
Turkka
juhlii jokainen kodin
nurkka
Sankarille suuria
suukkoja
ja halauksia aitoja
-Jaakko ja Saila
2012-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti