Siivoilin tässä kesäloman kunniaksi pöytääni ja paperikasojani.
Pinoista löysin vihkon johon olen kirjoittanut ajatuksiani viime talvena,
ollessani mukana teatterityöpajassa, joka käsitteli synnytyksen jälkeistä
masennusta ja vanhemmuutta ylipäänsä. Työpaja nosti esiin valtavasti menneitä
muistoja ja kokemuksia. Menneiden tunnetta esiin. Ihana tunne kun sen voi
kertoa.
Se puristava tunne
sisällä
Kuolettava kokemus
Kokemus joka murskaa
sisimpääni
Loputon kipu ja tuska
Viimeinenkin valo
hukkuu pimeään
Miten sieltä eteenpäin
-Saila 2012-
Rujo yksinäisyys
Valtaisa tunne
sisällä
Tunne siitä, että
menee rikki
Tunne, että räjähtää
Kukaan ei ymmärrä
En osaa selittää
Ote alkaa herpaantua
Tuskaisa ahdistus
Ahdistus joka
lamaannuttaa
Ahdistus joka
heikentää kykyä hengittää
Repii minua rikki
sisältäpäin
Milloin se loppuu
Loppuuko se ikinä
-Saila 2012-
Tunnetta ei voi mennä
piiloon, eikä karkuun
Tunne seuraa mukana,
juuri niin kauan kuin kuuluukin
Kuinka kauan se vie
-Saila 2012-
Tuttua. Kiitos Saila.
VastaaPoistap.s. ai että noi salasanajutut on r-a-s-i-t-t-a-v-i-a...!