Marraskuusta tai syksystä
ajattelemme usein, synkkää ja pimeää, loputonta sadetta ja märkää. Kauhistelemme
jo valmiiksi pimeää ja tylsää vuodenaikaa. Kuinka masentavaa, aurinko poistuu
palatakseen taas keväällä. Mikä siinä onkaan, että sitä syksyn pimeyttä pitää
jo etukäteen murehtia, niin kuin toisilla on tapana murehtia kaikkia muitakin
asioita. Itse olen aina ollut tyypillinen Murehtia. Murehdin etukäteen,
murehdin kun tilanne on päällä ja murehdin vielä pitkään jälkeenpäin. Väitän
kehittyneenä ja oppineeni tässä asiassa, osaan enemmän ottaa hetken kerrallaan.
Toisaalta taas hyväksyen, että murehtiminen on osa minua, ei minun ole pakko
oppia siitä pois.