Minä haluan

Omakuva tänään. Miettii, pohtii ja pähkäilee, joskus vähän liiaksikin. Mutta, se olen minä. Pähkäily, pohdinta ja huolehtiminen ovat niin osa minua. Ne ovat osa persoonaani niin hyvässä kuin pahassa. Ihan vaan siksi olen tällainen. Ja se on hyvä, minusta <3

Katselen kuvaani ja pidän siitä. Kyllä, minä todella pidän kuvastani, olen oppinut pitämään kuvastani. Olen oppinut tuntemaan itseäni, hyväksymään itseäni. Olen kuvannut ja työstänyt, kuvannut ja työstänyt, olen eheytynyt. Ruma ja lihava peilikuva muuttuu ihan pidettäväksi. Kirjoitan ja kuvaan eheydyn <3

Perhe Onninen – Arjen Pyöritystä

Perhe Onninen on ollut vähän tauolla, käsikirjoituksia kyllä on, mutta piirtäminen jäänyt vähemmälle. Tämän päivän Perhe Onninen kertoo ihan sitä tavallista perhe arkea. Rouva Onnisella vaan on tapana huolehtia kaikesta, onneksi hän on oppinut myös nauttimaan arjesta. 

 

Onninen Hahmot löytyvät tuolta Perhe Onnisen alta.

Kuka tahansa meistä

 

Angstiparaati/facebook

Minä kokemusasiantuntija – paljon kysymyksiä

Äkkiä on hurahtanut aika siitä kun ensimmäistä kertaa astuin Mielen avain hankkeen kokemusasiantuntija koulutukseen. Ensimmäinen vuosi meni itse opiskellessa, toinen vuosi ohjatessa uusia opiskelijoita. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän koen, että minulla on opittavaa. Kokemusasiantuntijuus saa uusia ulottuvuuksia minun maailmassani ja alan pohtia mitä se todella on minulle, miten sen voi määritellä? Voinko olla asiasta montaa mieltä? Kuka on kokemusasiantuntija? Mitä on kokemusasiantuntijuus?

Ne ei ymmärrä mua

Sanon, on paha olla

Sanon, ahdistaa

Sanon, en jaksaisi

Sanon, haluaisin haihtua pois

Ne ei ymmärrä mua

Kerron peloistani

Kerron kivuistani

Kerron tuskastani

Kerron vihastani

Ne ei ymmärrä mua

Elämän tasapainoa

Ei yhtään turhaa kyyneltä

En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon, kuin itkin silloin kun sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta ja uupumusta. Saatoin itkeä missä vain, milloin vain, mistä syystä vain. Välistä en itsekään tiennyt miksi itken, itku vain tuli. Joskus halusin itkeä, itkua ei vain tullut. Joskus saatoin itkeä tunteja, ei varsinaisesti tuntitolkulla vaan vähän väliä. Kun pato murtui, mikään ei sitä enää pidätellyt.