BLOGIHAASTE

Vajaa vuosi sitten innostuin blogin kirjoittamisesta, kun olin puolisen vuotta lukenut veljeni Magnuksen blogia. Nykyisin luemme ja kommentoimme ahkeraan toinen toisemme tekstejä. Opin häneltä suunnattomasti. Omat tekstini liittyvät lähes yksinomaan masennukseeni, uupumukseeni ja syömishäiriööni. Veljeni kirjoittaa monipuolisesti eri tyyleillä sekä aiheista. Ehdotin veljelleni blogihaastetta, lähinnä siksi että oma kirjoittamiseni monipuolistuisi, ehkä. Ideana siis että, kumpikin antaa kuun ensimmäisenä päivänä sanan. Eli yhteensä meillä on kaksi sanaa, josta molempien pitää kirjoittaa, omasta ja toisen antamasta sanasta. Kaksi sanaa, neljä tekstiä, mielenkiintoista. Tekstit julkaistaan kuun viimeisenä päivänä ja katsotaan mitä on syntynyt. Tyyli on vapaa, kunhan jonkinlainen teksti syntyy. Tämä on ensimmäinen kuukausi, sanat ovat tuho ja sateenkaari. Tuho on veljeni antama sana ja sateenkaari minun. Tässä ovat minun tekstini, novelli ja runo. Veljeni tekstit löytyvät täältä http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2012/11/sanahaaste.html

VIRTUAALITUKEA

Alkaa tuntua siltä, että sarjakuvien piirtämisestä alkaa tulla positiivinen ”riippuvuus”. Tässä siis ehdottomasti kuukauden viimeinen sarjakuva. Muutenkin tässä kuussa on tullut tuotettua paljon tekstiä, valokuvia ja piirustuksia. Kirjoittelen mm Helmi ry:n Helmi lehteen http://www.mielenterveyshelmi.fi/?lehti ,  ja sitäkin olen tässä marraskuussa puuhaillut.

PERHEENLISÄYSTÄ

Perheemme kasvoi hiljattain energisellä brasilianterrierillä. Koira on tuonut super paljon iloa ja lämpöä koko perheellemme. Tietysti pennun kasvatuksessa on omat haasteensa ja vastuunsa, koimme kuitenkin että nyt on sopiva koiran hankinnan hetki. Koira on lenkkikaverina aikuisille ja koko perheen metsäretkillä, leikkikaverina lapsille ja unikaverinakin toimiin lapsilla ja aikuisilla. Omassa lapsuuden perheessäni on aina ollut koira tai koiria, samoin veljellä ja sisarellani on koirat, koiraihmisiä siis. Kun lapset ovat vähän isompia, on tilaa uudelle perheenjäsenelle. Joinakin aamuina kuuden aikaan kadulla kakkoja pussiin noukkiessa tai yöllä haukuntaan herätessä miettii tietysti, onko tämä hauskaa. Mutta kyllä sen taas unohtaa kun koira hipsuttelee illalla varmistamaan, että lapset nukkuvat turvallisesti sängyissään tai järsii onnellisena luutaan jaloissani kun kirjoittelen yksin koneellani.

PIDÄ KÄDESTÄ KII

ISÄKIN KAIPAA LEPOA

Niin monesti törmää oletukseen, että synnytyksen jälkeinen masennus on vain äidin ”ongelma”. Totuushan on se, että koko perhe kärsii, kokee ja elää masennuksen kanssa, se ei millään voi olla vaikuttamatta mieheen ja lapsiin. Miten se vaikuttaa, onkin ihan toinen juttu. Onnisen perheen sarjakuviin pyrin tuomaan esiin myös muiden perheen jäsenten elämää ja kokemaa, mahdollisesti muidenkin läheisten. Mies uurastaa päivän töissä, on huolissaan perheestään, eikä yhtään tiedä mitä kotona odottaa. Isäkin kaipaa välistä lepoa.

 

LAPSET NÄKEE KAIKEN

LEMMENPESÄ