PALJAS

Milloin ihminen on heikoimmillaan? Mahdollisesti silloin kun heitetään ihmisjoukon keskelle alasti? Paljaana, kykenemättä suojautumaan tai piiloutumaan mihinkään. Täysin toisten armoilla. Tekee mieli käpertyä kippuraan, jos saisi edes hivenen suojaa katseilta, kylmyydeltä ja kivulta. Tekee mieli piiloutua ja kadota olemasta. Itsevarmuus täysin hukassa, häpeän tunnetta omasta itsestään. Täysin suojaamaton, jolloin kaikki iskut ja lyönnit tuntuvat lujemmilta, kuin jos olisi edes joku vaate suojana. Tältä masentuneestakin voi tuntua, kokemukselta vailla minkäänlaista suojaa maailman pahuudelta, omalta olotilaltaan, surulta ja tuskalta…

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA

Äidin omaa aikaa, kuppi lempi teetä, napista kuuluu menneiden vuosien kotimaisia. Aikaa pohtia ja ajatella, aikaa kirjoittaa rauhassa. Aikaa jäsennellä ajatusvirtaansa päästä sormiin, sormista edelleen näppäimiin ja tietokoneen ruudulle, lopulta ehkä blogiin. Tämä on yksi tapani purkaa tunteita ja fiiliksiä, sekä tutkaille itseäni. Nyt pohdin ja kirjoittelen omasta kokemusasiantuntijuudestani, mitä se minulle merkitsee.

MEREN SYLI

Tyttö kävelee meren rantaan
Tuuli hivelee kasvoja
Katse kulkee meren tyrskyihin
Miettii, miltä tuntuisi hypätä meren syleilyyn
Olisiko se lämmin syli
Olisiko se synkkä syvyys
Valoisa ja rauhoittava
Pimeä ja pelottava
Toisiko meren syli helpotuksen
Lisäisikö loputon meri tuskaa
Vilkaisee vielä merelle
Siirtää tuulen lennättämän hiussuortuvan kasvoiltaan
Jatkaa kävelyään
-Saila 2012-

AHDISTUS

Kun on käynyt läpi synnytyksen jälkeisen masennuksen ja uupumuksen, saa eri elon vaiheet pintaan menneitä tunteita ja kokemuksia. Asioiden käsittely vie aikaa, paljon aikaa. Oma äitiys muistuttaa kauniisti ja rumasti menneistä peikoista. Näistä ajatuksista syntyi:

KOLMENKYMPIN KRIISI

En ole oikein koskaan uskonut kolmenkympin kriisiin tai vähintäänkin ihmetellyt mitä kummaa se oikein tarkoittaa. Ihan huuhaata koko juttu! No tällä viikolla tulee täyteen 30- vuotta ja täytyy kyllä tunnustaa, että jonkinmoista kriisiä pukkaa! Tilanteeseen tuo omaa herkkyyttään myös se, että muutaman viikon päästä esikoinen aloittaa koulun. Valtava tunne myräkkä siis hyökymässä ylitseni, kuinka pieni lapseni selviää yksin suuressa maailmassa (äitinä on lupa vähän ylidramatisoida) ja onko minusta tulossa muka aikuinen. Vieläkö voi kutsua itseään tytöksi 30 -vuotiaana? Olenko muka jo niin vanha ja onko lapseni jo muka niin iso että menee kouluun?

ELÄMISEN ONNEA

Siitä kokemuksesta kun elon riemu on hukassa, siihen hetkeen kun kaikki on taas kaunista.

Käärme luikertelee paratiisiin

Ehkei paratiisiin, onnelaan kuitenkin

Usva alkaa täyttää huonetta, valtaa tilaa

Huivi kuristaa kaulaa

Jokin lyö palan kurkkuun

Väsyttää, muisti pätkii

Kiukuttaa, turhauttaa

Ahdistaa, ei sovi muottiin

Pelkään murtuvani

Hymy katoaa, on poissa

Yhä useammin päätä hakkaa sisältäpäin harmaisiin haalareihin sonnustautuneen miehet, lekalla.

-Saila 2012-

KESÄ

Kesä ja kärpäset, kaiken pitäisi olla kaunista. Elämäni rankimmat hetket sijoittuvat neljän vuoden takaiseen kesään. Silloin koin synkimmät, rajuimmat, tuskaisimmat hetket ja sen syvimmän pohjakosketukseni. Pidän todella kesästä, silti väistämättä mieleen hiipi ajatus siitä voiko tuo kesä palata ja ilmestyä mustana möykky mörkönä elämääni. Möykky joka vei kauneuden kesästä, tukki nenäni tuoksuilta ja laski varjon päälleni niin, etten tuntenut lainkaan kesän lämpöä.