TYTTÖJEN ELÄMÄÄ

Sukkahousut jalkaan, uusi päivä alkaa
Heippa ja soitellaan
Tytöt tahtoo pitää hauskaa (hauskaa)
Eikä sitä peittele

(Alatalo, Rinne)

Mikko Alatalon, Tytöt tahtoo pitää hauskaa laulussa, on jotain ihanaa keveyttä ja huolettomuutta. Laulu kertoo loistavasti tyttönä olemisen tärkeydestä ja ihanuudesta sekä tyttöjen välisestä yhteydestä,jota monesti vain tytöt ymmärtävät. Ihanaa tyttönä olemista.

ETSIMÄSSÄ

Vanhoja tekstejä, uusia kuvia...

ETSIN

Totuutta etsimässä.

Miksi näen kaiken niin toisin.

Olenko liian erilainen.

 Tuntuu pahalta.

Aivan kun en kuuluisi joukkoon.

Kuulun jonnekin muualle.

Etäällä ja erillään muista.

Yksinäinen sielu, musta lammas.

Vaellan, etsin totuutta.

Etsin paikkaa sopivaa.

Kotia sielulle.

Rauhaa mielelle.

Paikkaa totuudelle.

-2009-

”HÖTTÖINEN OLO”

Paluu menneeseen, sukellan taas muistoihin. Takaisin niihin hetkiin kun istuin neuvolassa vauvamahani kanssa. Palaan niihin moniin koettuihin hoitokontakteihin, eri hoitajiin, eri näkemyksiin. Kun odottaa toista lastaan, mielen täyttää epävarmuus yhtälailla kun ensimmäistäkin odottaessa. Olo oli todella höttöinen, järki tuntui seisovan, oli niin äärettömän pahamieli, oli kovin hauras. Jotain mystistä pahaa oloa, jota ei itse ymmärrä. Ei ymmärtänyt olevansa sairas.
 

Minulle on väitetty, neuvolassa tunnistetaan äitien masennus! Tunnistetaanko? Jos äiti ei itse ymmärrä mitä on tekeillä, mitä minulle tapahtuu. Huomataanko mitään jos ei itse osaa sanoa olevansa masentunut. Toki odottaessa mielialat voi heilahdella, voi olla pahoinvointia ja vellovaa oloa, ihan vain siitä syystä että on raskaana. Entä jos siinä on muutakin! Tai kuinka huomataan, tai pohditaanko olleenkaan isän hyvinvointia ja jaksamista? Perhe on kuitenkin kokonaisuus, ja lapsen hyvinvoinnin kannalta on tietenkin olennaisen tärkeää, että kaikki perheessä voi hyvin!

TYHJYYTTÄ / KEVEYTTÄ

Sisällä on niin paljon pahaa, mustia möykkyjä. Masennuksen ja uupumuksen tuomia mörköjä. Toisaalta sitä tyhjyyttä, kun ei ole mitään mistä saisi otteen, ei osaa mitään. On vaan hukassa ja tyhjä olo. Kun elämä tuntuu tyhjältä ja turhalta. Menneistä kokemuksia ja eheytymistä pohtien.

NE TÄRKEIMMÄT

Lapseni ja perheeni ovat määritelleet minut monella tapaa viime vuosia. Välistä hukkasin itseni ja sairastuin. Olin vain äiti, en osannut muuta. Kasvoin uudelleen tytöksi, naiseksi, minuksi. Jokainen kuoppainen tai tasainen tie on tähän tarvittu ja ollut omalla tavallaan arvokas. Perheeni on elämäni. He jaksoivat minun kanssa ja kannattelivat eteenpäin. Arvokkaina ja aarteina.

LÄHEISET KANSSAMME

LÄHEISET KANSSAMME

Mitä läheiset kokevat kanssamme.

Miten läheiset kulkevat vierellämme.

Miten läheiset jaksavat kanssamme.

Miten läheiset kokevat sairautemme.

Miten läheiset kärsivät oireistamme.

Miten läheiset tuntevat toipumisemme.

KAUNIS ÄITIYS

Näinä päivinä pohtii taas äitinä olemisen kauneutta kun viikko huipentuu äitienpäivään. Miettii äidin roolia. Miettii omaa äitiä, isoäitejä ja omaa äitiyttä. Tänä vuonna niin kauniin onnellista, ihanaa ja kevyttä äitiyttä. Ihanaa vaan nautiskella äitiyden roolista, upeaa olla kahden lapsen ÄITI. Olen halunnut niin kauan äidiksi kun vain muistan. Sitten kuin vauva syntyi, olin kummissani kun en rakastunut vauvaan heti ensi silmäyksellä, vaikka olinkin jostain lukenut että niin voisi käydä. Oli jotenkin omituista. Olinhan kantanut tuota ihanaa pikkuista sisälläni kuukausia, tuntenut iskut ja potkut vatsassa, silti ihan uusi kaveri.  Pian kuitenkin rakastuin, rakastuin ihan kokonaan ja täysillä. 

Seuraavaksi yllättikin arjen rankkuus ja yksinäisyys. Se ettei jaksa tai osaa, on ihan hukassa. Epäilys siitä onko minusta äidiksi, osaanko minä. Epävarmuuden syövereistä huolimatta tuli voimakas halu saada toinen ihana pikkuinen. Raskaus ajan odottaen tulevaa innokkaasti ja pelokkaasti. Kuinka osaan ja selviän kahden pienen kanssa. Myllerrystä ja voimakkaita tunteita laidasta toiseen. Vauva syntyi, rakastuin, arjesta selvittiin jotenkuten.