SAISKO SEKSIÄ KIITOS OSA 2

Kirjoitin tässä aiemmin tekstin -saisko seksiä kiitos-. Tämä tekstini liittyy samaan aiheeseen, yritän kuitenkin kirjoittaa toisenlaisesta näkökulmasta. Omaisen eli puolisoni näkökulmasta, miten hän on mahdollisesti kokenut seksin ja seksuaalisuuden vaimon sairastuessa vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, uupumukseen ja syömishäiriöön. Mitä tapahtuu seksille ja seksuaalisuudelle kun oma puoliso sairastuu? Miten asiaan osaa ja voi suhtautua, mitä meille tapahtuu, onko minussa joku vika, mikä vaimoa vaivaa, miksi vaimo ei näe olevansa edelleen haluttava, kuinka kauan sitä jaksaa hänelle hokea?

Mielenterveyssairastuja ei valitse itse sairauttaan, samoin kuin puoliso ei valitse rooliaan mielenterveyspotilaan ja -kuntoutujan omaisena. Rooliin on vain sopeuduttava. Halusi tai ei, on mukana monenlaisissa prosesseissa. Kaikki on varmasti hämmentävää ja mullistavaa, uutta ja käsittämätöntä. Jo pelkkä sairaus itsessään on kriisi. Entäs kun huomaa, ettei vaimo tunnu olevan kiinnostunut seksistä, tai on selkeästi omissa maailmoissaan. Nautinto ja ilo katoavat, kerrat vähenevät. Vaimo on henkisesti ja fyysisesti piilossa. Puolisoiden halut eivät kohtaa.

Itselleni oli kurjassa itsetunnossa pyöriessä erityisen tärkeä läheisyys, sylissä olo ja silittely. Mies kaipaisi minua enemmän ja useammin seksiä. Jokaisella on tarpeensa. Molemmilla oikeus omiin tarpeisiin, kuinka niistä selvitään, jos sairaus saa ne erkanemaan hetkellisesti toisistaan. Ei puolisokaan nauti tullessaan toistuvasti torjutuksi, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää tilanteen. Kuinka voidaan tästä vaikeasta asiasta keskustella, kun vaimo on muutenkin sekaisin. Hoidon ylettyminen koko parisuhteeseen ja perheeseen voisi auttaa seksistä puhumisessa ja asian käsittelyssä. En millään usko, että nämä ongelmat ovat koskeneet vain meidän parisuhdetta. Seksi on osa elämää ja parisuhdetta, kaunista yhteyttä.

Mies sanoo vaimolleen; ”kulta näytätpä kauniilta ja seksikkäältä”. Mies saa tylyn vastauksen; ”mitä tuolla oikein tarkoitat”? Toinen tarkoittaa hyvää ja toinen loukkaantuu. Toisena päivänä vaimo taas kihertelee mielissään. Mies haluaa koskettaa vaimoaan kehua kauniiksi ja seksikkääksi, vaimo inhoaa kehoaan. Kehuja ei hyväksytä, vaimon maailma on vääristynyt, tuskaisaa painetta taasko seksiä. Miehelle voi taas olla vaikeaa, vaimon tyrmäykset kerta toisensa jälkeen. Mitä sitten uskaltaa sanoa, tiedä siinä sitten mimmoinen päivä tänään on.

Tilanteessa ollaan yhdessä, pariskuntana. Masentunut, uupunut, syömishäiriöinen vaimo, jonka lääkkeet ja mielenkoukerot vaikuttavat seksiin ja seksielämään. Vaimo miettii pienessä päässään mikä minussa on vikana. Miksi en halua, miksi en ole kiinnostunut, miksi en pysty keskittymään. Mies joka miettii ja pohtii mitä oikein tapahtuu, miten auttaa puolisoa, miten jaksaa arjessa. Mies miettii itsekseen onko minussa joku vikana, kun seksielämä hiljenee, vaimo ei halua. Molemmat puolisot pohtii ja pähkäilee omalla tahoillaan missä vika. Yhdessä on puhuttava ja selvitettävä asioita.

Itse olen kirjoittanut sairastaessani sivutolkulla oloja ja sekamelskaa sisältäni, minun tapani käsitellä asioita. Mieheni luki kaikki tekstini, kirjoitin tuolloin myös seksistä ja seksuaalisuudesta sairauden keskellä. Siitä kuinka kamalaa on huomata, ettei seksi jaksa kiinnostaa, alkaa jännittää sitä ettei kiinnosta. Haluaisi haluta, pelkoja ettei halua enää koskaan. Pelkoja miten mies asiaan suhtautuu kuinka hän sen ymmärtää, paineita jaksaako hän minua. Yhdessä olemme kuitenkin puhuneet tuntemuksistamme ja selvinneet, vaikkei vaimo aina halunnutkaan.

Ja koskaanhan ei ole myöhäistä, ajatusten vaihto näin vuosien päästä kriisistä tekee hyvää. Puhumme seksistä, mietimme miten sairastuminen vaikutti seksielämäämme. Saan mieheni vielä kuvaaman minut jalat ristissä. Asia on tällä erää loppuun käsitelty.