Kaikille
niille omaisille jotka ovat jaksaneet kulkea ja kulkevat kanssamme. Omaisen
rooli on yhtä aikaa uuvuttava, antoisa, hämmentävä ja ihana. Heitä me
tarvitsemme matkallamme, samoin kuin he meitä. Yhteinen matka on tie johonkin
uuteen, eteenpäin. Jokaisen omaisen tulee muistaa myös itsensä ja huolehtia
omastakin hyvinvoinnistaan. Aina ei tarvitse omaisenkaan jaksaa.
Mieheni oli
se joka ensimmäisenä joutui kohtaamaan möröt ja peikkoni, elämään kanssani. Jännittämään
kuinka tämä päivä sujuu, entä huominen. Näkemään ja kokemaan rinnallani sen
kaiken kiukun, tuskan, ahdistuksen, epätoivon, epävarmuuden ja yhtälailla sen
toipumisen, eheytymisen ja voimaantumisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti