Ensimmäistä
kertaa aiheen kuullessani ihmettelin todella, miksi tästä edes keskustellaan. Itse
asiassa minulla meni hetki tajuta mistä puhutaan. Kuka kyseistä keskustelua kaipaa?
Itse henkilökohtaisesti en ikinä koskaan ole tullut edes ajatelleeksi, että
sana potilas voisi olla jollain tapaa loukkaava tai ihmisen arvoa alentava. Jos
minä tai joku toinen on kipeä ja menee lääkäriin, silloinhan sitä on potilas ja
tarvitsee hoitoa. Oli kyseessä sitten mielensairaus tai fyysinen sairaus. Simppeliä,
tai ei kai sitten olekaan?
Potilas
ja potilas sana ilmeisesti koetaan passiivisena ja alistuvana käskytettävä?
Itse en koskaan ole kokenut potilas sanaan liittyvän mitään epäaktiivista. Mielestäni
myös potilas voi ja saa olla aktiivinen. Enemmän kyse on siitä, ettei huonossa
kunnossa ollessaan potilas jaksa olla kovin aktiivinen. Tämä ei kuitenkaan
estä, hoitoon osallistumista. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että
ihmistä pidettäisiin jotenkin ”huonona”. Kyllä jokainen varmaan omalla tavallaan
aktivoituu omaa hoitoaan kohtaan kun jaksaa aktivoitua yleensä elämää kohtaan.
Toisaalta
jos potilas nähdään epäaktiivisena ja halutaan puhua asiakkaasta joka sitten on
aktiivinen. Luodaan monelle mielenterveyskuntoutujalle/potilaalle paineita
siitä, ettei saa olla heikko ja uuvahtaa, pitää vaan jaksaa. Omalla kohdallani
koin ainakin, ettei ole lupaa romahtaa, ei saa sairastua. Miksi en saa olla
sairas potilas, vaan joku aktiivinen asiakas. Näissä asioissa tarvitaan hirmuisesti
pelisilmää, ihmistä joka kohtaa ihmisen.
Minulla
on pelko, että aletaan ajatella: ”nyt ne potilaat keksivät, että niistä täytyy
alkaa puhua asiakkaina”. Minä ainakin olen kuntoutuja ja potilas. Halutaanko mielenterveys-
ja päihdekeskustelu kääntää pois todellisista ongelma kohdista? Kyse on enemmän
asenteesta kuin nimestä! Kuinka se sanonta menee: ei nimi miestä pahenna jos ei
mies nimeä. Vai onko kyse siitä, ettei hoitohenkilökunta itse halua olla mahdollisia
potilaita? Puhutaanko siellä hoitokentällä potilaista niin epäkunnioittavasti? Ensimmäistä
kertaa kun kuulin keskustelun potilas vai asiakas, keskustelun aloitti hoitohenkilökunta,
ammattilainen.
Jos
potilas on asiakas, onko silloin lääkäri/hoitaja asiakaspalvelija? Miksi
asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä? Sekoitetaan ihmisraukan pää
entisestään? Pitäisikö alkaa puhua terveyskeskuksen ja – aseman sijaan myös
palvelukeskuksista, ettei kukaan vaan pahoita mieltään. Sairaalat palvelu
asemiksi jne. Tämä nyt on vähän turhan kärkästä, mutta epäilen muuttuvatko
asenteet nimeä vaihtamalla?
Itse
olen aina saanut kiitosta siitä kun puhun asioista suoraan ja suomeksi. Olen
ollut sairas ja sillä sipuli, ei se miksikään muutu vaikka kuinka hienon sanan
sille keksisin! Toki voisinhan sanoa olleeni asiakaspalvelun käyttäjä ja
entinen asiakaspalvelun käyttäjä. Nykyinen pärjään omilla palveluilla ja
entisten asiakaspalvelunkäyttäjien tuella? Aika selkeätä eikö. Mielenterveyden
sairauksia ei tarvitse eikä pidä hävetä. Tätähän ajetaan eteenpäin yhteiskunnassamme
monella saralla, mielensairauksia ei tarvitse hävetä. Samaan aikaa mietitään
pitäisikö potilaan olla asiakas, aika ristiriitaista. Ja kun minua joku nyppii,
pohdin ja kirjoitan siitä…
Eikö
voitaisi vaan puhua asioista niiden oikeilla nimillä?
sairas,
varsinkin lääkärin tai sairaalahoidossa oleva. esim. Astma-, sydänpotilas.
Lapsipotilas. Sairaalapotilas. Vuode-, avohoitopotilas. Leikkauspotilas.
Psykiatrisen sairaalan potilaat. Potilaan tutkiminen ja hoito. Olla jkn
lääkärin potilaana.(www.suomisanakirja.fi)
Asiakas: jonkin
tuotteen ostaja tai jonkin palvelun tilaaja, kaupanteossa myyjän
vastapuoli, se jota myyjä palvelee
liikkeessä,
virastossa tms. asioiva, jollakin ammatinharjoittajalla jotakin teettävä tai
tältä jotakin ostava henkilö tai liike. esim. Ravintolan, pankin asiakas. Sosiaalihuollon
asiakkaat. Kanta-asiakas. Yritysasiakkaat. Olla asiakkaana parturissa,
ompelijalla. Leik. esim. Putkassa yöpyi kymmenkunta poliisin asiakasta.
(www.suomisanakirja.fi)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti