Syksyistä sutinaa ja seesteistä arkea

Minulla on ollut monella tapaa reipas syksy. Olen ollut monessa tapahtumassa ja tekemisessä mukana, hyvien asioiden puolesta. Kaikki nämä monet tapahtumat kertovat minulle siitä, kuinka me haluamme auttaa toinen toisiamme. Pidämme toisiamme ja ihmisten hyvinvointia arvokkaana. Tämä on varsin upeaa. 

Kirjoitin vierailijana Ensi- ja turvakotien liiton blogiin ja piirsin sarjakuvan heidän Enska lehteensä. Tämä oli osa En ainakaan minä kampanjaa, minun korteni kekoon. Helmi ry:n edustajana olin mukana Angstiparaatin luomisessa. Maailma mielenterveyspäivänä 10.10. järjestetyssä tapahtumassa olin lukemassa runojani ja tuotin materiaalia Angstiparaatin facebook – sivuille. Tapahtuman facebook – sivut on minusta oiva tapa saada ihmiset osalliseksi tapahtumaa, vaikkeivät pääsisi paikalle.

Viimeisenä oli ideoimani ja rakentamani tapahtuma Ota kädestä kiinni Rautalammilla. Tapahtuman luomiseen sain mukaan joukon ihania ihmisiä. Tapahtuma ilta jännitti minua ennakkoon paljon. Saimme tilaisuudesta hyvää palautetta, ja toivetta uudesta samanlaisesta tapahtumasta. Ihmiset tulivat siis kohdatuksi ja kokivat tapahtuman merkitykselliseksi. 

Tällä hetkellä on käynnissä Helmi ry:n puheenjohtajavaalit, jossa olen ehdokkaana. Tänään meillä oli vaaleihin liittyvä keskusteluilta, jossa esittäydyin, keskustelimme vaaleista sekä toiminnastamme. Toki monet minut tuntee kun Helmi talossa ja toiminnassa olen aktiivisena mukana. 

Blogissa on ollut hiljaista, tämä ei oikeastaan johdu ideoiden puutteesta, vaan valinnasta käyttää aikaa muuhun. Olen ollut niin monessa mukana ja tehnyt paljon itselleni tärkeiden asioiden eteen, että on hetki olla ihan paikallaan tai ainakin melkein. Mahtavaa oivaltaa, että on oppinut ottamaan itselleen hetkiä ennen kuin alkaa uuvuttaa. 

Terveen itsekästä, mielestäni, ottaa aikaa itselleen ja mielelleen. Vaikkakin kirjoittaminen ja kuvaaminen ovat minun itseni hoitoa, sitä ennaltaehkäisyä, on koneen ääressä tullut nökötettyä vähän turhan paljon. Jotta tätä työtä jaksaa tehdä sielullaan ja sydämellään pitää välillä huilia. Ei ole mitään järkeä uuvuttaa itseään tekemällä hyvää, ja kadottaa intoaan. Mielestäni voi parhaiten auttaa silloin kun voi itse hyvin. Teki mielenterveysasioiden parissa töitä sitten kuntoutujana, omaisena, kokemusasiantuntijana, vertaisena, vapaaehtoisena tai ammattilaisena, pitää huolehtia itsestään. Mielestäni on järkevää ja tärkeää osata hahmottaa omat voimavaransa ja kykynsä, ja kieltäytyä tarpeentulleen tehtävistä. Kuulostaa varmasti hienolta toimia mahdollisimman monessa mukana, joka onkin todella upeaa. Jos tämä tekeminen alkaa nakertaa omaa terveyttä ja voimavaroja mennään vähän huonoon suuntaan. 

Kokemusasiantuntijan yhtenä tärkeänä ominaisuutena ja taitona näen omien voimavarojen tunnistamisen. Jos teemme työtä omaa kokemustamme hyödyntäen ja tarinaamme työstäen, emme ehkä pysty kehittymään ja antamaan itsestämme jos emme ole kunnossa. Toki toisinaan töitä voi olla enemmän ja näin haluaakin, mutta pitää muistaa jättää aikaa myös palautumiseen. 

Nyt olenkin siis käyttänyt paljon energiaa ulkoiluun, liikuntaan, leipomiseen ja perheeseen. Tietoisesti olen vältellyt jumittumasta koneelle iltaisin, vaan mieluummin leiponut iltapalasämpylät tai lähtenyt lasten ja koiran kassa taskulamppujen kanssa ulos syksyn pimeyteen. Ei minun aina tarvitse olla linkittämässä ja kommentoimassa sosiaalisessa mediassa tai kauhean aktiivinen haaliakseni tehtäviä kokemusasiantuntija. Ehkä mikään ei karkaa minulta, jos hetkeksi hengähdän. Tai jos karkaa, ehkä se ei ollut minua varten, joskus pitää myös osata luopua. 

Olen tällainen eräänlainen ”vaiheihminen”, välillä on voimakas tarve piirtää, kuvata tai kirjoittaa, tai ihan vaan olla. Vaiheet kestävät päivistä viikkoihin tai kuukausiin. Annan fiiliksen viedä minua. Aina pitää tietysti olla pientä ”sutinaa”, mutta ei välttämättä niitä suuria tai monia projekteja. En aio jättäytyä mitenkään pois näistä hommista, otan hetken vaan enemmän aikaa muuhun. Aikaa meillä on rajallisesti, se vaan pitää jakaa itselleen tärkeällä tavalla… siis se mikä jää perusarjesta.

Ja käydessäni kauniissa Savossa, kuvasin seesteistä syksyä. Nautitaan tästä elosta ja huolehditaan itsestämme ja toisistamme.