Oman elämänsä tähti 2

Minä en osannut kirjoittaa, en millään oppinut. Kirjoitukseni oli täynnä virheitä, on niitä edelleen. Onneksi nykyään kirjoitan koneella ja on Word, joka korjaa suurimman osan virheistäni. Lisäksi mieheni usein oikolukee tekstejäni. Silti jää kirjoitusvirheitä, mutta en enää pelkää niitä. Mitä sitten, yleensä minua kuitenkin ymmärretään. Uskon, että sisältö on kuitenkin se tärkein asia. 

Minä en myöskään ole osannut piirtää, mutta piirrän silti. Piirrokseni on myös yleensä osattu tulkita. Piirrän ja kirjoitan tuottaakseni materiaalia, jota kautta voin kertoa tarinaani, kokemuksiani ja tuntemuksiani. Annan energiaa itselleni ja ehkä voin auttaa muita.

Kun olen itse saanut apua ja toipunut, on syntynyt halu auttaa muita omalla tiellään. Eheyttävän valokuvauksen kautta rakensimme mieheni kanssa valokuvanäyttelyn Tytöstä naiseksi Lapsesta äidiksi. Tarkoituksena kertoa mitä synnytysmasennus, uupumus ja syömishäiriö voi olla. Syntyi halu auttaa ihmisiä ja lisätä ihmisten ymmärrystä. Vähentää mielenterveysongelmiin liittyviä ennakkoluuluja ja käsitystä, että mielensairauttaan pitäisi jotenkin hävetä. 

Valokuvanäyttelyn jälkeen löysin Mielen avain hankkeen kokemusasiantuntija koulutuksen. Sen jälkeen sain kunnian olla yhtenä ohjaajana seuraavassa koulutuksessa. Koulutuksien aikana ja jälkeen, olen ollut monenlaisessa projektissa mukana ja tehnyt omia juttujani. Työn tekeminen on kantanut hedelmää ja olen päässyt mukaan tekemään mitä upeimpia juttuja näiden tärkeiden asioiden eteenpäin viemiseksi.

Nyt syksyllä mielettömän upea juttu ja suuri kunnia on ollut yhteistyö Ensi- ja turvakotien liiton kanssa. Olen kirjoittanut heidän blogiinsa omaa kokemaani, piirtänyt sarjakuvan Enska lehteen ja ollut mukana toteuttamassa osaltani kampanjaa -En ainakaan minä. 

Kannattaa uskoa unelmiinsa ja kulkea rohkeasti niitä kohti. Aina ne kaikki eivät toteudu, osa toteutuu ja ehkä toteutuu jotain muuta tai syntyy uusia ideoita.

Seuraavaksi työn alla on -Ota kädestä kiinni tapahtuma Rautalammilla 24.10.2013. Olen kotoisin kyseiseltä pieneltä kylältä, jossa on tällä hetkellä reilu 3400 asukasta. Halusin toteuttaa villin ideani, koota paikallisia ja lähialueen toimijoita tilaisuuteen kertomaan toiminnastaan. Monesti avuntarve ja apu eivät vain kohtaa. Kun on se suurin avuntarve, ei vaan ole voimia etsiä sitä apua. 

Ottakaa kädestä kiinni. Aina sen avun ei tarvitse edes olla mitään suurta ja mullistavaa, pienillä arjen kohtaamisella ja ihmisten välittämisellä päästään jo eteenpäin. Kuulostaa ehkä omituiselta, suurimpia unelmiani on auttaa kanssa kulkijoitani ja heidän läheisiään.