Blogihaaste 9

Kuukausittainen blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Aiemmin haasteet ovat pitäneet sisällään kuukauden ensimmäisenä päivänä annetut sanat. Minä annoin yhden sanan ja veljeni toisen sanan. Näistä sanoista molemmat kirjoitti tekstit ja julkaisu kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. 

Heinäkuun haaste on vähän erilainen. Eli mieheni antoi meille aiheeksi Asterixin ja Obelixin villisikajuhlat. Tyyli taas vapaa, kunhan teksti syntyy. Veljeni teksti löytyy täältä ja minun alta.

Aiemmat haasteet löytyy täältä: Blogihaaste 1, Blogihaaste 2, Blogihaaste 3,    Blogihaaste 4, Blogihaaste 5, Blogihaaste 6, Blogihaaste 7, Blogihaaste 8

Asterixin ja Obelixin villisikajuhlat

Mimosa istuu ikkunalaudalla pieni käärö sylissään ja ihmettelee pientä tuhisijaa.  Ulkona alkaa olla jo pimeää ja kevät tekee tuloaan. Mimosa laittoi hetkeä aiemmin pihaan lyhtyjä kun käärö nukkui vielä vaunuissaan. Nyt on syöty vatsan täydeltä rintamaitoa ja käärö tuijottaa Mimosaa, yhtä hämmentyneenä takaisin, kuin Mimosa kääröä. Äiti ja tytär. Tytär ja äiti. Miten ihmeessä hän päätyi tähän pikkukylään, keskelle ei mitään, vieraiden ihmisten taloon, äidiksi ehkä parisuhteeseenkin? Viime kesästä tuntuu olevan vain hetki, kun hän ensimmäistä kertaa astui tähän kylään. Tänään hän pohtii käärölle sopivaa nimeä. 

Viime kesänä Mimosa tuli ystävänsä Nooran kanssa kesäloman viettoon kyseiselle pikkukylälle. Tytöt olivat netistä katsoneet sopivaa lomapaikkaa, jossa pystyisi täysillä rentoutumaan suurkaupungin hulinasta ja kiivaasta työelämästä. Kylällä oli tarjolla vuokramökki lähes ilmaiseksi. Vaikka kylä näytti olevan pieni, silti sieltä löytyi mm. kauppa ja joku kuppila, joten mitäpä sitä muuta kaksi sinkku naista tarvitsee. Mökki osoittautuikin mitä herttaisimmaksi mummonmökiksi rantasaunoineen. Kahden city sinkun helpotukseksi valmiit sauna-, takka- ja nuotiopuut kuuluivat vuokraan. 

Kesä osoittautui lämpimäksi ja kauniiksi. Ihanaa löhöilyä laiturilla naisten lehtien ääressä. Tietysti se kylän ainoa kuppilakin piti käydä testaamassa pariin kertaan. Kuppilassa tytöt tutustuivat rempseään poikaporukkaan, Artsiin, Oskuun, Tuureen ja Karloon. Artsi ja Osku ovat virallisesti ”farmareita”, pojilla on yhteinen Villisika farmi Kalli. Artsi niin kuin Asterix, Osku niin kuin Obelix ja Villisika farmi Kalli niin kuin Gallialainen kylä. Nerokasta, tytöt nauroivat pitkään kippurassa, vedet silmissä poikien selittäessä asiaansa tosissaan.  

Poikaporukan kanssa tytöt viettivät aikaa, poikien ollessa vapaalla. Kalastelua, villisikoihin tutustumista, saunomista, hengailua rannalla pussikaljan ja piknikeväiden kanssa. 

Parin vuoden ajan Artsilla ja Oskulla oli ollut tapana järjestää Farmillaan Asterixin ja Obelixin villisikajuhlat. Gallialaista tapaa kunnioittaen villisikajuhlat ovat vain ja ainoastaan kylän miehille. Villasikajuhlien jatkot pidettiin tänäkin vuonna paikallisessa kuppilassa. Ja jatkojen jatkot kestivät aamuun saakka Farmi Kallissa. Jostain syystä Mimosa ja Osku päätyivät samaan sänkyyn. Yöhön tai aamuun, jolloin päästiin vihdoin nukkumaan, liittyi ilmeisesti seksiä, tosin kummallakaan ei ole selkeitä mielikuvia.   

Jostain syystä Mimosaa kiinnosti Osku, vaikka Osku olikin hieman pyöreä, ehkä pullukka. Hän oli täysin maalainen, joka ei varmaan koskaan ollut nähnyt kaupunkia. Mikä pahinta, mies asui edelleen kotitilallaan, äidin, isän ja pikkusiskonsa kanssa. Oskulle oli kyllä tehty oma viihtyisä asunto, omalla sisäänkäynnillä, talon päätyyn. Silti aikuinen mies vanhempien nurkissa.

Mimosa taas asui omassa kattohuoneistossa lähellä pääkaupungin keskustaa. Luonto oli hänelle yhtä kuin keskustan puistot. Mimosa vietti täysin city elämää, teki kiireistä lakimiehen työtään kiiltävässä fiinissä toimistossaan. Jakkupuvut, korkkarit ja kropan trimmaus on Mimosan arkipäivää. Oskun taas likaiset työhaalarit, saappaat ja pellon reunaa kävely ja sioilleen juttelu. Silti Mimosa ja Osku olivat kiinnostuneita toisistaan ja viettivät kesän aikana useamman yhteisen yön. 

Villisikajuhlissa pojat olivat pohtinet näitä city sinkkuja. Osku myönsi ihastuneensa hieman Mimosaan, mutta tietäen totuuden, ettei menevä liikenainen koskaan asettuisi pikkukylään. Siksi mies kuulemma vain haaveili. Villisikajuhlat pitivät sisällään paljon eritavoin valmistettua villisikaa ja kyytipoikana paikallista pontikkaa. Kun poikaporukka vihdoin pääsi kuppilaan, Mimosa näytti Oskusta kauniimmalta kuin koskaan. Näytti myös siltä että Mimosan ystävä Noora viihtyi hyvin Artsin seurassa.

Loppu kesästä tytöt tekivät vielä yhden viikonloppu reissun mummonmökkiin tavatakseen myös Oskun ja Artsin. Sitten jätettiin hyvästä ja toivoteltiin hyvät jatkot. Syksyä kohden mentäessä Mimosa alkoi tuntea itsensä yhä useammin väsyneeksi ja huonovointiseksi. Sinällään ei mitään uutta stressaavassa ja kiireisessä työssä, mutta jotenkin olo tuntui kerrassaan huononevan. Mimosa saattoi jopa oksentaa aamuisin. Lopulta hän päätti mennä lääkäriin, kun joutui poistumaan eräältä lounaalta naistenhuoneeseen oksentamaan.   

Muutaman päivän päästä lääkäri ilmoittikin yllättävän selityksen Mimosan oireiluun, hän odotti lasta. Osku olisi isä. Muutaman päivän asiaa pohdittuaan, Mimosa päätti matkustaa taas siihen pikkukylään. Nooraa hän ei enää saanut mukaan, hänellä oli jo uudet kuviot. 

Yhdessä tulevat vanhemmat pähkäilivät tilannetta. Osku ei tietenkään halunnut luopua villisioistaan ja elämästään maalla. Toisaalta Mimosakaan ei halunnut luopua työstään lakifirmassa. Mitä lähemmäksi synnytys kävi, sitä enemmän Mimosa kuitenkin kaipasi rauhaa ja lepoa. Niinpä hän jäi lomalle ja äitiyslomalle paria kuukautta ennen laskettua aikaa. Pakkasi omaisuutensa, kalusteita lukuun ottamatta, vuokrapakettiautoon ja vuokrasi oman asuntonsa kalustettuna. Niin hän muutti ensimmäistä kertaa miehen kanssa yhteen ja pääkaupungin ulkopuolelle. Oskun kanssa he vielä tutustuivat toisiinsa, mutta viihtyivät toistensa seurassa koko ajan paremmin. 

”Mimosa, otatko iltateetä” kysyy Oskun äiti Martta. Mimosa vastaa myöntävästi. Suureksi osaksi Martan ansiosta Mimosa on viihtynyt niin hyvin uudessa kodissaan. Nytkin hän odottelee appivanhempien puolella Oskua sikalasta sisään. Hetken päästä Osku astuu sisään, antaa hellän suukon käärölle ja kiihkeämmän Mimosalle. ”Nyt minä tiedän, kääröstä tulee Ines, vähän kun Idefix.”, Mimosa huudahtaa. Osku hymyilee ja anoppi pyörittää päätään.