MEIDÄN IHAN OMA LOMA

Vanhemmuuteeni liittyy kysymykset ja pohdinnat olenko hyvä äiti, olenko huono äiti. Synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus ja syömishäiriö ovat osa äitiyttäni, minäkuva ja itsetunto ovat olleet täysin romuna. En ymmärtänyt itseäni, en ymmärtänyt omaani, en tuntenut itseäni. Kesät ovat olleet minulle koettelemusten aikaa. Lomat ovat nostaneet esiin huonommuutta, epäonnistumista ja menestyksen puutetta.

Kuinka helppoa onkaan astua omaan typeryyteensä. Alkaa vertailla itseään muihin, muihin perheisiin. Olen kokenut suunnatonta huonommuutta vanhempana kun en ole pystynyt tarjoamaan hienoja, kalliita lomamatkoja lapsillemme. Kateellisena (ehkä katkeranakin) olen katsellut ja kuunnellut kun toiset ovat toteuttaneet pari Euroopan matkaa vuodessa, ja laskettelu reissu kevättalvisin, ehkä jonnekin kauemmaksi parin vuoden välein.

Minulla ei ole ollut terveyttä eikä voimia lähteä moiseen, eikä sitä rahaa. Vuosia elimme niin, että tienasin vain kodinhoitotuen. Tästä kodinhoitotuesta maksoin lääkkeeni ja terapiani. Kaikki mikä tuli meni, meni enemmänkin. Toisaalta tämän voi nähdä hyvänäkin asiana, oletettavasti kalliit komeat matkat olisivat olleet rahan hukkaa. Jos on yksi sairas äiti ja kaksi huonosti nukkuvaa lasta, kannattaako raastaa hermojaan lomalla?

Arvokkaimpana koen kuitenkin tänään sen oivalluksen, että ei ole hyvää tai huonoa lomaa. Sehän on itsestä kiinni kuinka sen ajattelee. Mitä itse asiassa reippaasti alle kouluikäiset saa ulkomaan matkoista, mitä sellaista mitä kotimaassa ei voisi tarjota? Ne tarpeet ja halut sinne ulkomaille menoon taitaa olla ihan vaan meidän vanhempien ei lapsiemme.

Viime kesänä koin suurta iloa ja ylpeyttä, matkatessamme koko perhe Kööpenhaminaan. Se kuinka paljon me vanhemmat saimme lepoa ja rentoutumista onkin toinen juttu, vaikka loma oli upea. Tänä kesänä lomareissumme suuntautui kotoamme Helsingistä Savoon. Helppoa ja yksinkertaista. Miksi kaikkien pitäisi tehdä jotain ihmeellistä ja suurta? Roudata itsensä ja lapsensa ulkomaille kalliisiin hotelleihin.

Lapsille riittää ja kelpaa aika simppeli. Lapset haluavat olla ja tehdä meidän vanhempien kanssa, että keskitymme heidän kanssa olemiseen. Huomaan, että itse asiassa parasta mitä rahalla voin lapsilleni tarjota on yksi ylimääräinen (palkaton) lomaviikko. Ylimääräiset lomapäivät ovat muutenkin tarpeen nyt kun esikoinen on aloittanut koulun.

Huomaan itseni ja mieheni levänneen ja nauttineen, samoin kuin lapsienikin. Se mitä olemme puuhailleet, on yhdessä ja pääosin ulkona tekemistä. Olemme yhdessä keränneet marjoja, kalastaneet, tehneet polttopuita, saunoneet, grillanneet, pelanneet ulkona, lätränneet rannassa jne. Oltu yhdessä, tehty ruokaa yhdessä, ilman kiireitä ja aikatauluja. Halittu paljon, köllitty ja vaan oltu. Oltu koko perhe yhdessä.

Minulla on sellainen tunne, että koko perhe on nauttinut lomasta, eikä kukaan harmittele. Mitä sitten jos ei ole toteutettu upeita ulkomaan reissuja. Jos jatkossakin osaisi olla piittaamatta, muiden menoista ja vertailematta oman perheen tapoja toisten tapoihin. Eihän lomalla kuulu tehdä mitään tiettyä, eikä lomailu saa olla kisa kuka tekee hienoimman reissun. Tämä sopii meille tänä kesänä, jollekulle muulle perheelle ehkä se ulkomaan reissu.

Kesäloman Savossa mahdollisti vanhempani, jotka ovat majoittaneet meitä, sekä lainanneet autoaan, leikkineet lastemme ja koiramme kanssa. Iso kiitos heille. Ja tietysti on ollut antoisaa kun on ehtinyt tavata sukua, ystäviä ja tuttuja. Vielä pari viikkoa lomailua jäljellä!

Loman kuvasatoa..

 

Mummolan mansikoita

 

 

Polttopuu savotta

 

 

Rannalla "hengailua"

 

 

Aina on hyvä sää grillata...

 

 

...eikä heti luovuteta jos ei syty..

 

 

...loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

 

Paikallisia mansikoita

 

 

Itse napattu ja valmistettu hauki

 

 

Retki eväät

 

 

Kesäilta kylillä