KASA KALSAREITA

Meillä oli viime viikolla kotiviikko pienen vesirokkopotilaan kanssa. Oli aikaa ajatuksille. Naiseus- ja parisuhdeteemaa mm pohdiskelin. Sitä miten me naiset muutumme äidiksi tullessa, miten parisuhteemme muuttuu. Kuinka paljon ehdimme, jaksamme ja haluamme huolehtia itsestämme ja parisuhteestamme. Mitkä ovat meidän odotuksemme, puolisomme odotukset ja kuinka ne kohtaavat. Kaiken kiireen ja muutoksen keskellä, jaksammeko huomioida vielä itsemme ja meidät. Mitä muutoksia me naiset kohtaamme, mitä muutoksia miehemme kohtaa ja ymmärrämmekö toisiamme. Parisuhdetta ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä, ainakaan minusta. Entä jos perheessä on kriisejä ja mielenterveysongelmia, tämä luo omat haasteensa.

Olen visioinut kuvaavani näitä muutoksia, mutta kotona ollessani päädyin piirtämään lapseni kanssa. Sain aikaan kasan kalsareita, kuvia pikkareista. Tarkoituksena ei ole kuvata omaa vaatekaappiani, vaan kuvata niitä naiseus- ja parisuhde muutoksia, tavalla joten minä ne näen. Tähän liittyy osaltaan varmasti myös kokemukseni synnytysmasennuksesta ja sitä kautta äitimyytistä, miltä hyvä äiti saa näyttää, mistä kaikesta nauttia. Syömishäiriöni on myös tehnyt temppuja minäkuvassani ja naiseudessani, joka tuonut itseni lisäksi haasteita myös parisuhteeseen.

 

 PARIN MUODOSTUS

Se kohta kun etsiskelemme itsellemme sopivaa kumppania ja laitamme itsemme juhlakuntoon joka viikonloppua. Lähdemme tyttöjen kanssa ”baanalle” etsimään taas sitä yhtä ja oikeaa, elämän prinssiä. Prinssiä joka on täydellinen, jonka kanssa elämme onnellisena elämämme loppuun saakka. Kaikki on viimeisen päälle laitettu, päästä varpaisiin, jos käy vaikka hyvä mäihä. Käytämme tuntikaupalla aikaa peilin edessä ja vaihtelemme kasapäin vaatteita. Joku päivä se sopiva kumppani käveleekin kohdalle.

RASKASTUMINEN

Ihana, onnellinen, kutkuttava rakastumisen tunne valtaa meidät. Halu olla vaan ihana, upea ja kaunis sekä miellyttää kumppania. Tämä vaihe on täynnä hykertelyä, nätiksi laittautumista, kynttilä illallisia, käsikkäin istumista vinksahtanut virne naamalla. Onnesta ja rakkaudesta sekaisin. Yhteisiä haaveita ja unelmia maailma täynnä, vaihe joka on täynnä ihanaa kaksin olemista.

PERHEENLISÄYS

Kun pari on muodostunut, on aika lisääntyä, onnellista odotusta ja kummallisia muutoksia. Ihmetystä mitä minulle tapahtuu fyysisesti ja henkisesti. Enää ei jaksakaan olla niin hehkeänä kun aina oksettaa, turvottaa ja vatsakin pömpöttää. Puhumattakaan siitä, että vaimo on vaihtelevasti kiukkuinen, itkuinen ja kipeäkin. Kolmas pyörä astuu kuvioihin, valtaa parisängyn ja – suhteen. Kuinka löydämme meille hetkemme ja paikkamme. Kuinka pidämme romantiikan yllä.

PERUSARKI

Ihmetys vauvasta vähän haihtuu ja pahimmat alapääkivut sekä rintasäryt ovat helpottaneet. Puolisokin ehtii selviytyä synnytyksen järistyksestä. Nyt on taas aikaa ja tilaa ajatella meitä. Olemmeko edelleen pari, vaikka olemmekin isä ja äiti. Miten me ehditään olla yhdessä ja järjestää aikaa vielä omiin harrastuksiin. Tasaista arkea jossa toisen voi yllättää vaikka sunnuntai pullalla tai kukkakimpulla, muistaa huomioida vaan toista. Perusarki perusvaatteet, ilman turhaa koruilua.

 

VILLIT ILLAT

Parisuhteelle on annettava tilaa ja aikaa, tilanteen mukaan. Ihan vaan kaksin lenkille, romanttinen illallinen kotona kun lapsi/lapset nukkuu, kahdestaan olemista, toiseen keskittymistä. Toiseen uudelleen tutustuen, löytyisikö sieltä taas se ihana prinssi ja prinsessa, isän ja äidin roolin takaa? Puhkeaisiko naiseuteni uudelleen kukkaan, itseäni ja parisuhdettani varten. Ennen kaikkea itseäni varten. Matkan varrella olen kasvanut ja huomannut kuinka tärkeää naiseuteni on juuri minulle, kuinka upeaa on keskittyä itseensä, olla itselleen kauniina. Tietysti kivaa jos puolisokin tykkää.

Meistä jokainen on kaunis, ihana ja upea, monesti vain unohdamme sen!