BLOGIHAASTE 5

Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan MENNINKÄINEN ja veljeni sanan MIEKKA. Molemmat kirjoitamme näistä sanoista tekstit ja julkaisemme kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni teksti löytyy täältä: http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2013/03/sanahaaste-v.html ja minun alta:

MENNINKÄINEN

Menninkäinen kaunis, pieni

Menninkäinen Säde nimeltään

Metsän asukki, metsän kasvatti

Haltijoiden kasvattama tyttönen

Erilainen menninkäinen, joka ei kestä kuun valoa

Auringosta nauttiva menninkäinen

Siitä Säde nimikin

Menninkäinen joka valvoo päivisin, kun muut nukkuvat

Menninkäinen joka nukkuu öisin, kun toiset valvovat

Kummallinen ja omituinen mielestään

Outo ja erilainen kuin muut

Menninkäinen joka ei tapaa toisia menninkäisiä koskaan

Toiset nukkuvat kun Säde valvoo

Säde nukkuu kun toiset valvoo

Aina erilainen, kaivaten lajitovereitaan

Vain haltijoiden kertomat tarinat heistä mukanaan 

Menninkäinen, ystävinään haltijoita ja keijukaisia

Haltijat ottivat hänet hellään huomaansa vauvana

Säde tupsahti lammenrantaan kesäisenä yönä

Rannasta haltiat hänet löysivät

Rakensivat kaisloista korin

Keijut tekivät pikkuiselle sädehtivän lelun

Haltijat ja keijut antoivat nimen Säde

Ihmetystä, auringon säteilyssä hymyili iloinen menninkäistyttönen

Opeteltiin kävelemään ja juoksemaan

Välistä kaaduttiin ja parannettiin haavat keijupölyin

Vuode laitettiin suojaan lammen läheiseen luolaan

Suojaan kuun valolta

Mitä suuremmaksi kasvoi, sitä suuremmaksi kävi kaipuu

Olen erilainen, muuta lajia, omituinen

Kaipuu omaan alkuperään

Ihmetystä miksi kestää kuuta, muttei aurinkoa

Siksikö hänet oli hyljätty, jätetty haltijoiden löydettäväksi

Haltijoista vanhin, jakaa viisauttaan

Saaden Säteen uskomaan, hyvä on näin

Olla kauniissa eläväisessä päivässä

Viettää elämään keijujen ja haltijoiden parissa

Tuntien erilaisuuden ja kummallisuuden sisällään

Silti tuntien päivän asukkaat perheekseen

Koti on siellä missä on hyvä olla, oli erilainen tai samanlainen

-Saila 2013-

MIEKKA

Ystävä ja vihollinen

Toisaalta tuttu ja turvallinen

Toisaalta rikki repivä ja tuhoava

Miekan terä välähtää kuun valossa

Se iskeytyy yksinäisen rintaan

Iho rikkoutuu, kuori antaa periksi

Pistää keuhkoihin, viiltää sydäntä

Hengitys muuttuu epätasaiseksi

Sydän tekee omia ylimääräisiä pomppujaan

Veri tuntuu humisevan korvissa

Viilto saa aistit ja koko kropan reagoimaan

Miekan terä kääntyy ja työntyy yhä syvemmälle

Saaden kirkumaan tuskista

Itkemään kivuista

Vaikeroimaan peloista

Vääntelehtimään katkeruuksista

Tärisemään tunteista

Veri virtaa miekan terää pitkin

Pisaroita alkaa kerääntyä lattialle

Likainen, saastunut veri

Puhdistumista, tuskan ja kivun kautta

Tuska ja kipu saavat vuosien likaisen veren ulos

Miekka viiltää ja levittää tuskaa sisältä

Paatunut, patoutunut veri pyrkii ulos

Katkeroitunut sydän vuotaa tuskaansa

Vihainen hengitys alkaa tasaantua

Surullinen liha alkaa puhdistua

Tunteiden kirjo iholla tasaantua

Miekka, ystävä ja vihollinen

Tuottaa tuskaa ja helpotusta

Miekkaa tarvitaan

Tuskainen puhdistus on ohi

Terä välähtää kuun valossa

Miekka tippuu viereen verilammikon

-Saila 2013-