ILLALLINEN

Sukellus keittiö maailmaan. Mieheni on kokki ja minun tulee aika harvoin laitettua ruokaa, varsinkaan mitään parempaa. Teen kyllä kohtalaisen sujuvasti jotain simppeliä arkiruokaa, tai ostan valmista, kun mies ei ole kotona kokkaamassa. Paremman- tai viikonloppuruoanvalmistus on lähinnä mieheni työtä, toki toimin tarvittaessa apukokkina ja tiskarina.

Esikoisemme ollessa vauva, en saanut nukuttua lähellekään tarpeeksi. Vauva heräili 10–20 kertaa yössä, harvoin sain noita välejäkään nukuttua. Lopulta en millään jaksanut panostaa ruoanlaittoon tai muihinkaan kotitöihin. Mieheni otti jossain kohtaa ruoanlaittovastuun. Hän ei pitänyt eineksistä ja -valmisruoista, joita usein tarjoilin. Valmisruoat olivat näppäriä, kun en muuta jaksanut, eikä vauvakaan oikein viihtynyt yksin, jotta olisin pystynyt rauhassa ruokaa valmistamaan. Jossain vaiheessa teimme paljon ruokaa mieheni kanssa yhdessä. Lopulta tilanne kääntyi niin, että mieheni laittoi ruokaa minä en.

Toisen lapsemme syntymän aikoihin mieheni alkoi opiskella kokiksi ja on siinä työssä edelleen sekä erittäin taitava. Kokin ja keittiömestarinkin otteita opetellut puolisoni kärsii hieman tavasta tulla neuvomaan minun tekemisiä keittiössä. Tyypillistä on, jos minä satun laittamaan ruokaa, hän tulee kertomaan miten kannattaisi tehdä ja mitä mausteita laittaa. Jotenkin menee vähän kokkailufiilis, tekee mieli lyödä patakintaat tiskiin ja tokaista: ”teeppä sitten itse”.

Joskus syksyllä olin suunnitellut espanjalaisen illan ja hankkinut raaka-aineetkin. No kotona miehellä oli parempi toteutusidea. Tästä oppineena järjestin uudelleen espanjalaisia makuja sisältävän illan eilen. Ehtona oli, että mieheni ei saa neuvoa yhtään jos en apua kysy! Yhden neuvon hän lipsautti, mutta meni sen jälkeen tyytyväisenä olohuoneeseen katsomaan musiikkivideota mukanaan lasillinen espanjalaista punaviiniä. Pari kertaa kävin kysymässä vinkkiä, muuten hän pysyi kiltisti olohuoneessa, ja osasi nauttia valmiista ruoasta. Alamme siis molemmat oppia! Minä jämäkkyyttä ja mieheni olemaan neuvomatta.

Käytin taas kännykkään apuna ja kuvailin ruokia. Kuvan laatu on huono, mutta olen niin ylpeä saavutuksistani. Paljon oppii ihan vaan katsomalla ja kuuntelemalla toisen oppeja. Lapset olivat jos nukkumassa ja onnellisen tietämättömiä äidin kokkailusta.

Amuse bouche eli kokin tervehdys: espanjalaista ilmakuivattua kinkkua ja hunajamelonia. Onnistuu varmasti kun hakee Stockmannilta kinkun.

Alkuruoka: manchego-aurinkokuivattutomaatti-pistaasimuffini, oliiviöljyn ja balsamicon kera.

Pääruoka: tuliset munat (chorizoon kääritty kananmuna) ja chilitomaattikastike.

Jälkiruoka: syntisen hyvä kolmensuklaanmuffini.

Kaiken tein itse ja ensimmäistä kertaa kokeilin kyseisiä reseptejä. Täytyy kehua, että kaikki onnistuivat ja maistuivat. Ihanaa huomata vuosien taon jälkeen itsessään ruoanlaitto ja leivonta kipinää, saa nähdä kuinka tämä jatkuu.