Meillä oli töissä perjantaina
tyhy – päivä, joka alkoi Mato Valtosen hyvinvointiluennolla. Luento oli
ehdottomasti parhaimmistoa, jolla koskaan olen istunut. En ole aikoihin
nauranut niin sydämen kyllyydestä. Enkä ollut ainut, kokonainen auditoriollinen
väkeä nauroi kanssani. Positiivinen energia pääsi todella valloilleen.
Valtonen sanoi olevansa muistuttaja,
hän kertoikin meille itsestään selvyyksiä, jotka unohdamme helposti arjessa.
Itse koin monta oivallusta ja jäin pohtimaan omaa elämääni. Luento erottui
muista työhyvinvointiluennoista sillä, ettei juurikaan puhuttu työstä.
Puhuttiin ihmisistä.
Monesti työhyvinvointiluennot
painottuvat siihen kuinka työpaikalla ollaan, kohdellaan muita, tehdään työtä, kehitetään
työtä ja kuinka me olemme tehokkaita. Helposti unohtuu itseasiassa se kaikkein
tärkein, ihminen. On ihan sama kuinka hienot systeemit meillä on töissä jos
ihminen ei voi hyvin. En tarkoita tällä sitä, että töissä olisi aina jotenkin
super siistiä tai aina kivaakaan. Kuitenkin sen perusmotivaation, halun,
itsensä kehittämisen ja työstä tykkäämisen pitäisi olla kunnossa. Silloin on kaikkien
työyhteisössä mukava olla. Työpaikoilla näiden asioiden eteen voidaan tehdä
paljonkin, muuttaa ja kehittää. Yksittäisen ihmisen pahoinvointia kuitenkaan
tuskin voidaan poistaa. Toki työ sinällään voi palkita ihmisen muutosta, mutta
kyllä hyvinvointi lähtee jokaisesta itsestään.
Valtonen muistutti kuinka upeita
ja mahtavia me olemme, kun vaan siihen uskomme ja löydämme meidät itsemme. Tätä
samaa asiaa puhuin ihanan ystäväni kanssa kun tapasimme Helsingin kirjamessuilla
viikko sitten. Onko ihmisen tärkein tehtävä todella löytää vain itsensä? Kuinka
se voi olla niin vaikeaa, että voi viedä jopa koko ihmiselämän, tässähän me
olemme.
Kuinka moni meistä kuitenkin
tekee asioita siksi kun pitää ja kuuluu? Ei siksi kun haluaa ja tuntuu omalta.
Mitä meidän oikeasti kuuluu tehdä? Nämä ”kuuluu tehdä asiat”, ovat ihan vaan
meidän ihmisten laatimia vaatimuksia ja normeja. Monesti on vaan haaste tehdä
erilailla kuin muut tai niin kuin itse todella haluaa. Se vaatii aikamoista
itsetuntoa ja luottamusta siihen, että kyllä itse tietää parhaiten. Ihan todellisen
itsensä löytäminen voi olla vaikeaa, mitä minä todella haluan ja mistä nautin. Mikä
tekeminen saa sisäisen energian loistamaan ja hehkumaan. Kuinka löydämme
itsestämme sen sisäisen voiman. Elämä tuo tullessaan asioita ja tapahtumia
jotka muokkaavat meitä, emmekä enää haluakaan samoja asioita tai nauti samoista
asioista kuin ennen. Silloinkin pitäisi muistaa olla itselleen armollinen,
kyllä meillä on oikeus muuttaa mieltä.
Itse olen oppinut aika rankalla
kädellä, että elämässä kannattaa tehdä niitä asioita ja valintoja joita todella
haluaa ja joista nauttii. Kaikkia se ei miellytä, eikä siitä aina pidetä. Olen
myös oppinut, ettei kaikki voi ja tarvitse miellyttää. Monet kerrat olen
elämässä karvaasti pettynyt tehdessäni asioita muiden mieliksi. Kokenut jopa omaa
hyvyyttäni hyväksikäytettävän. Olen löytänyt itsestäni itsekkyyteni tehdä
itselleni tärkeitä juttuja.
Olen aina rakastanut kuvia. Olen
katsonut itselle tärkeitä kuvia lehdistä, korteista, kirjoista jne. Olen
rakentanut monta vuotta omia kuvia. Pitkään ajattelin ihmisten pitävän niitä
turhina, merkityksettöminä ja itsekeskeisinä. Olen oppinut luottamaan, että
minulle tärkeät jutut ovat jollekulle toisellekin merkityksellisiä. Kaikkien ei
tarvitse tykätä, eikä se millään tavalla vähennä kuvien merkitystä. Tehdään
siis rohkeasti mitä halutaan. Huolehditaan itsestämme, hyvinvoinnistamme ja
sitä kautta tykkäämme työstämmekin enemmän, oli kyseessä sitten palkka-,
vapaaehtois- tai kotityö.
#energiakuva #hyvinvointikuva
#eheyttäväkuva #kauneuskuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti