Positiivista pilkettä silmäkulmaan

Kun olen tällainen valokuva ihminen, minulle on tärkeää esim. millainen profiilikuva minulla on sosiaalisessa mediassa. Kuvan pitää olla minun näköinen, kuvastaa jollain tapaa minua juuri sillä hetkellä. Kuvastaa eritoten itselleni. Se mitä tai mitenkä itse näen kuvan, voi ihan jotain muuta kuin mitä muut näkevät. Joskus on tarve vaihtaa kuvaa useammin, toisinaan taas sama kuva menee pitkään. Fiiliksien mukaan. 

 

 

Nappasin eilen tämän omakuvan ja vaihdoin profiilini uuteen. Itse näen kuvassa positiivista pilkettä ja sisäistä hyvää energiaa. Pinkkiä leikkimielisyyttä ja naisellista hömppää timanttikoristein kynsissä. Pinkki on ehdoton suosikkivärini, joka näkyy pukeutumisessani, kuvissani ja piirustuksissani. 

Kuulostaa varmaan super itserakkaalta kuvata itseään, minulle se on tapa kurkata kuka olen. Päivitys ja todistus siitä, että se hyvä olo ja kaunis elämä siellä suonissa kulkevat. Minä olen se kuka haluan, sellainen kuin kuvittelen, olen minä. 

Itsetunto ja itsetuntemus ovat olleet joskus maassa ja hukassa, ollut täysin kadoksissa. En pitänyt minusta sisältä tai ulkoa, olin huono ja kelvoton, olin ruma ja lihava. En ollut ollenkaan tyytyväinen siihen miltä näytin, häpesin itseäni. Luulen, että se sisällä ollut pahaolo ja itseinho näkyivät ulospäin, koko olemukseni huokui rumuutta, sisäistä rumuutta. Se näkyi itselleni kuvissa, en tiedä näkyikö muille. 

Tänään kun sisälläni on hyvä ja kiva olo, näen sen myös kuvassa. Kun luottaa itseensä ja oloonsa, uskaltautuu kuvaamaan ja kokeilemaan itseään. Kuvaan itse itseäni, kuvassa olen minä, kuvaa tutkin minä. Tämä on itselleni suurimpia eheyttävän kuvaksen oivalluksia. Hyödynnän eheyttävää kuvaa monella tapaa, itseni kuvaaminen ja kuvien tutkiminen on yksi tapani. Toisena päivänä kuva voi kertoa minulle jotain ihan uutta.

Itseään pitää hoitaa ja vaalia. Tämä on yksi minun tapani.