Jo
perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli
lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan ALKU ja veljeni sanan
LUOLA. Molemmat kirjoittavat näistä sanoista tekstit ja julkaisee kuukauden
viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä.
Haasteen
kirjoittajat (jatkamme siis edelleen). Sisko ja sen veli. Tunteet ja järki. Jotenkin
tämä kuva kuvastaa huippu hyvin meidän ”kirjoittaja suhdetta”. Tukea, neuvoa ja
apua.
ALKU
Alku
Elämän alku
Pienen elämän alku
Suuren elämän alku
Mystisen elämän alku
Suuret ihmettelevät silmät
Pieni maailman tuoksuja poimiva nenä
Ruusunuppuinen, punainen pikku suu
Pikkuruiset sormet ja varpaat
Siloinen, suloinen iho
Alku uusille äänille
Pieni suloinen ähinä
Suuri, vaativa parkaisu
Ihmettelevä tuhina
Kiukkuinen kitinä
Alku monelle uudelle
Alku kasvulle ja oppimiselle
Alku matkalla ihmiseksi
Alku kasvaa äidiksi
Alku kasvaa isäksi
Haparoivat kädet tarttuvat pikkuiseen
Sylissä pieni tuhisija
Imetyksen saloihin tutustuminen
Vaippojen salat
Yölliset tarpeet ja heräämiset
Katselemme toisiamme
Ihmettelemme yhdessä
Olemme perhe, isä, äiti ja Alku
Koskettelemme varoen
Tuoksuttelemme varoen
Vanhempien painetta kuinka tämä
sujuu
Osaammeko olla äiti ja isä
Miten selviämme haasteista
Osaammeko kasvaa rooliimme
Saahan alku hyvän jatkon ja lopun
Maidon tuoksua
Pieni rintaa hamuava suu
Tiukka ote nännistä
Ahnasta imemistä ja nielemistä
Yhteinen hetki
Lepuuttelua isän sylissä
Yhteiset päikkärit isän vatsan
päällä
Pieni ilman päästely
Pieni sormi kietoutuu isän sormen
ympärille
Suurella rakkaudella teitä katselen
Yhdessä tässä olemme
Kaiken uuden ja ilmeellisen äärellä
Tämä on elämää
Onnea ja rakkautta
Alku
LUOLA
Nykyisin
elämme aikamoisen kulutuskulttuurin keskellä. Ostamme, käytämme ja hylkäämme
hurjan määrän tavaraa, joskus saatamme jopa kierrättää. Palveluita olemme myös
oppineet kuluttamaan. Elämämme tavaranpaljouden keskellä, itsekin siis, lainkaan
monesti miettimättä tarvitsemmeko todella sen kaiken. Mitä olisikaan elää alkukantaisen
romanttisesti luolassa, yksinkertaisesti ilman kaikkea tavaraa ympärillämme. Hyppään
hauskaan leikkiin, mitä voimme oppia tältä luolakansalta tästä heidän kotiluolastaan.
Ilman mitään kontaktia todelliseen historiaan, hyppään mielikuvitus leikkiin.
On kaksi
perhettä, Luolassa asuva Perhe Luola ja Helsingin lähiössä asuva Perhe Lähiö.
Molemmissa perheissä on isä, äiti ja kaksi lasta, tyttö ja poika. Perhe Luolan
koti käsittää yhden tilan, luolan jonka oviaukolle tehdään iltaisin tuli lämpöä
tuomaan, samalla tulella valmistetaan myös ruoka. Yhdessä lähekkäin oleminen
tuo lämpöäkin öisin ja talvisin. Jokainen saa koristaa oman kohtansa luolan
seinästä hiilipiirroksilla. Perhe Lähiön koti kattaa viisi huonetta, keittiön
ja saunan. Pitäähän jokaisella olla omaa tilaa itselleen ja tavaroilleen.
Luola
perheen elo on yksinkertaista. On ne talvi- ja kesävaatteet, joita korjataan ja
paikataan ja annetaan lapsilta toisille. Astioita ja tavaroita on juuri omaksi
tarpeeksi, oli juhla tai arki samat astiat ja vaatteet. Lähiö perheellä on jokaisella
omat vaatekaappinsa, jotka pursuilevat viimeisien trendien virityksiä. Toki
niitäkin kierrätetään viemällä kierrätyslaatikkoon, korjata ei kannata kun
pikku rahalla saa uusia. On ne arki- ja pyhäastiat, jotka nekin on hyvä välillä
uusia.
Perhe
Lähiön vanhemmat harrastaa seksiä kerran viikossa, lauantai saunan jälkeen omassa
muhkeassa sängyssä, tietysti huolehtien ehkäisystä, ettei lapsiluku kasva. Perhe
Luola yrittää löytää luolastaan rauhaisan paikan jatkaa sukuaan ja turvata näin
tulevia vanhuuspäiviään, kun on lapsia ketkä huolehtivat vanhemmasta
sukupolvesta. Rouva Luola tietysti laittautuu isäntäänsä varten sutaisemalla
hiukset nutturalle kepin pätkän avulla, koristellen komeuden lähi niityn kukilla.
Rouva Lähiön viritellessä päällensä uusia upeita valkopitsisiä alusvaatteita
sukkanauhoineen. Kummassa sitten on parempi lopputulos, ken tietää.
Entä ruoka
sitten, karkeasti voidaan sanoa, että Luola perheen isä metsästää elättääkseen
perheensä. Vaimo ja lapset osallistuvat urakkaan keräämällä kasveja ja marjoja
kukin kykynsä mukaan. Mikään ei ole yhtä palkitsevaa lapsille kun istua kannonnokkaan
mutustamaan keräämiään raikkaita mustikoita. Lähiö perhe taas elää syödäkseen leveästi
gourmet ravintoloissa, joskus jopa lapset pääsevät ravintolaan mukaan. Toki
kotiinkin ostetaan einestä ravinnoksi, polttoaineeksi, lapset osaavat sen itse
mikrossa lämmittää. Kunnossa pysytään hienoilla ilmastoiduilla kuntosaleilla.
Kun taas luola perhe raataa sen verran ravintonsa, vaatteidensa ja
tarvekalujensa eteen, ettei mitään ”liikuntaa” tarvita.
Rouva Luola istuu luolan viereen kivelle ja miettii onnellista elämäänsä, joskus unelmoiden monipuolisemmasta ravinnosta. Rouva Lähiö istuu puutarha tuoliin ja pohtii onnellista elämää, joskus pohtien onko tullut hankittua likaa omaisuutta.
Heitinpäs haasteen sinulle: http://aaltoillen.blogspot.fi/2013/02/liebster-haaste.html
VastaaPoista:)