Eheyttävää kuvaa –tasapainossa

Pitkästä aikaa otin viikonloppuna kameran, loin studion olohuoneeseen ja pyysin miestäni kuvaamaan. Tuli halu ja tarve kuvata kuka minä olen tänään, millaisena minä koen itseni. Huomaan muutoksia itsessäni. Onko se taas jotain kasvamista, oppimista itsestäni, elämää vai kaikkea näitä? 

Teen leipätyökseni taloussihteerin töitä, lisäksi toimin mielenterveyskentällä monenlaisessa mukana. Mielenterveyskentältä mainittakoon uusi tehtävä Mielenterveysyhdistys Helmi ry:n puheenjohtajana. Lähitulevaisuudessa olen menossa myös kotiseudulleni Rautalammille vanhemmuuteen liittyvään iltaan, sekä Sairaanhoitajapäiville Helsingin messukeskukseen. Näiden lisäksi kun arkea pyörittää kahden lapsen, koiran ja miehen kanssa, joskus meno tuntuu aika hektiseltä. 

Mieheni tekee jonkin verran iltavuoroa, joka saa aikaan sen, että välistä elämä on aika aikataulutettua. Oman mausteen alkuvuoden eloon on tuonut miehen uudet työkuviot, joita innolla seuraan ja elän mukana. Pieninä hetkinä olen, jopa saanut ajatuksen kuinka toisenlaista yksinhuoltajien arkia on. 

Huomaan kaipaavani hengähdyshetkiä elämääni. Syksyllä aloitin Jooga harrastuksen, joka on opettanut minua keskittymään hetkeen. Monessa muussa liikunnassa on vähän suorittamisen meininkiä. Vaikka osaan kyllä nauttia liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja omista hetkistä myös kuntosalilla. Aikataulusyistä en kovin usein pääse joogatunnille tai kuntosalille, ja toki liikuntaa pystyy harrastamaan kotonakin. 

Arjen ihanuutta on kun saa lapset sänkyihinsä, sytyttää kynttilät ja asettuu omaan rauhaan matolle. Puolesta tunnista tuntiin joogaa ja/tai venyttelyä hiljaisuudessa tekee hyvää keholle ja mielelle. Monet lukevat illalla sängyssä kirjaa ennen nukkumaan menoa, minä rentoutan kehoa ja mieltä toisella tapaa. Huomaan kyllä unenlaatuni tai varsinkin nukahtamisen helpottuneen. Monesti näissä hetkissä huomaan matkaavani mielikuvissani aurinkoisille hiekkarannoille, mitähän lie tarkoittaa? Aurinkoista ja lämmintä oloa minussa, kesän haikailua tai matkaa maailmalle?

Minun hetkiäni…

Arjen hengähdystä

Minä olen, minä muutun, minä kasvan, minä elän

Tuskatyttö 1

Tuskatyttö 2 Minun tuskani ja elämäni, tatuointi on otettu noin vuosi sitten muistutuksena elämästä. Kuinka tuska saattaa palata ajoittain elämääni, sitä ei kannata pelätä tai juosta karkuun. Se on vain osa minua ja tapaani reagoida. 

Kynttilät. Rakastan kynttilöitä ja niiden tuomaa lämpöä, tuoksua ja lämmintä valoa. Äitini osti meille joululahjaksi ihanan rätisevän, hieman tuoksuvan kynttilä, jonka on tarkoitus matkia takkatulen ääntä. Pidän siitä erityisesti.

Tasapainossa. Se ihana hyvä olo sisällä, kun oppii nauttimaan.