BLOGIHAASTE 4

Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan KIHLAJAISET ja veljeni sanan KIRJAILIJA. Molemmat kirjoittavat näistä sanoista tekstit ja julkaisee kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni tekstit löytyvät täältä http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2013/02/sanahaaste-iv.html ja minun alta.

KIHLAJAISET

Eletään 70-luvun Suomessa, maalaismaisemassa, pikku kylässä. Tarinan tähdet ovat Reiska ja Juulia. Reiska ja Juulia jotka ovat rakastuneet, ja joiden vanhemmat vihaavat lastensa rakastettua. Reiska on Juuliaa pari vuotta vanhempi ja nuoripari on tavannut toisensa lauantaitansseissa. Juulian isoveli, Joosua kävi samaan aikaan armeijan kuin Reiska, joka innokkaana nuorena miehenä meni sinne heti 17-vuotiaana. Joosua mielestä Reiska on ihan kiva, joskus pojat käyvät yhdessä kalassa. Vanhemmat eivät pidä Reiskasta, väärä sukua tai jotain, he jopa vihaavat Reiskaa.

Reiskan sisko Saara vihaa Juuliaa, tytöt ovat olleet kansakoulussa samalla luokalla. Saaran mielestä Juulia on sivistymätön moukka. Reiskan vanhemmat vähättelevät aina Juuliaa maatalon typykkää. Eihän sellainen sopisi meidän pojalle, joka on opistossa ja kaikkea. Reiskan vanhemmat ovat pankkiireita ja Juulian maatilallisia, vanhemmat kai kokevat kuuluvansa eri luokkiin, eivätkä halua lapsilleen puolisoiksi muuta. Nuoret kuitenkin rakastavat toisiaan ja haluavat olla yhdessä ikuisesti. Juulia on kuuliainen kiltti tyttö, mutta tällä kertaa päättänyt pitää oman päänsä ja tahtonsa. Reiska koettelee vanhempiaan, muttei kovin rohkeasti kuitenkaan. Ei ainakaan näin rohkeasti.

Juulia on raskaana ja nuoripari on onnensa kukkuloilla. Kihlat he ovat käyneet ostamassa salaa ja tänään on se päivä jolloin uutisesta on sovittu kerrottavan molempien vanhemmille. Erikseen totta kai, ei ole mitään syytä pakottaa vanhempia saman katon alle. Molemmat tietävät, että tässä kohtaa vanhemmat ovat suostuvaisia heidän avioliittoonsa, koska Juulia on raskaana. Olisi suuri häpeä saada avioton lapsi, eihän se käy päinsä. Vihdoin he saavat vanhempiensa siunauksen, toki myös sanomista tai huutamista moisesta käytöksestä.

Juulia hehkuu odotuksen ja rakkauden onnesta, hänestä tulee äiti, heistä tulee perhe. Hän on päättänyt valita näin vaikka vanhemmat hänet hylkäisi. Reiskalla on hyvät työmahdollisuudet tiedossa kunhan valmistuu, ja tekeehän Reiska viikonloppuisin pieniä töitä toimistossa. Juulia on talouskoulun jälkeen autellut läheisessä vanhainkodin keittiössä pientä korvausta vastaan ja uskoo saavansa jatkaa siellä kunnes vauva syntyy. Heillä on varaa pienen oman asunnon vuokraamiseen, omaan kotiin. Juulia on varma, että viimeistään kuin vauva syntyy, hänen äitinsä ei malta pysyä poissa. Tänään ei kuitenkaan murehdita vaan juhlitaan, on kihlajaiset. Reiskan ja Juulian kihlajaiset.

KIRJAILIJA

Sophia sytyttää aamun ensimmäisen savukkeen ja hönkäisee avonaisesta ikkunasta ulos. On Sophian aamu vaikka kello tikittää jo lähempänä yhtä. Viime yönäkään uni ei tahtonut tulla, eikä tietysti aamulla olisi jaksanut nousta. Sophia kamppailee joka aamuisen ahdistuksen kanssa, paleleekin. Hän mittaa kahvia pannuun ja nostaa liedelle kiehumaan. Ulkona on harmaata ja usvaista. Sophia unohtuu tuijottamaan pitkäksi aikaa ulos, savuke ehtii sammua ja kahvi kiehua. Uusi tupakka syttyy punahehkuisena. Ei hänen edes tee mieli kahvia, hän kaataa isoon lasiin itselleen punaviiniä. Ihana täyteläinen tuoksu valtaa tilaa, kamppailee tupakan hajun kanssa. Sophia siemailee viiniään, tuijottaa ulos näkemättä mitään, viini lämmittää ja kietoo ahdistusta lempeään syleilyyn saaden sen helpottumaan. Tarina alkaa taas muodostua hänen päässään kirkkaana.  

Kirjailijan arkea. Kuinka sitä päätyikään tänne pieneen kaupunkiin naukkailemaan ”aamiaiseksi punaviiniä”. Kun sitä pikku tyttönä haaveili Pariisin loisteesta, jumittui kuitenkin tähän pikku kaupunkiin kauaksi Pariisista.  Sophia kävelee työpöytänsä ääreen viinilasi kädessään ja painaa käynnistysnappia. Käsi kurottaa cd-soittimeen ja laittaa klassisenmusiikin soimaan, musiikki tulvii korviin ja saa mielen rauhoittumaan. Sophia kaivaa koneelta kirjan jota työstää, tarkoituksenaan lähettää se valmiina kustantajalle muutamien kuukausien päästä. Joku tarinassa on kuitenkin saanut junnaamaan paikoillaan, äsken hän sai taas uusia ajatuksia. Hetkeksi hän kuitenkin jättää kirjan odottamaan ja kaivaa koneelta myös toisen tekstin, jutun uuden ostoskeskuksen avajaisista. Näitä hän toimittaa toisinaan ansaitakseen elantonsa kunnes tekee lopullisen läpimurtonsa kirjailijana.

Sophia saa nopeasti jutun kirjoitettua loppuun ja lähetettyä lehteen. Sitten syvennytään kirjaan joka on se lempi lapsi. Toiveissa on, että tämä kirja toisi tulleessaan parempia tuloa ja tulevaisuuden näkymiä. Yksinäisyys luikertelee Sophian mieleen ja hän istahtaa tuttuun paikkaansa ikkunalaudalle ja sytyttää savukkeen. Katsellen tummenevassa illassa kulkevia ihmisiä, tekisi mieli mukaan, ehkä jonakin iltana uskaltautuu. Tänä iltana luvassa on kuitenkin kuuma vaahtokylpy rentoutuen. Ehkä jonakin päivänä on usein Sophia vastaus. Hän elää kirjojensa kautta elämäänsä, sitä mitä haluaisi. Voimakas ahdistus saa hänet niin monesti jäämään yksin päiväksi, päiviksi kotiin. Katselemaan ihmisiä turvallisesti ikkunalaudaltaan savukkeita poltellen, haaveillen. Yksinäisyys ajaa häntä kuitenkin myös oikeiden ihmisten pariin, pois pelkästä kirjoitetusta maailmasta. Ahdistuksen hallintakeinoja on löytynyt ja ehkä piankin hän uskaltautuu sosiaalisemmaksi. Viimeiset henkäykset savukkeesta, klassista musiikkia kovemmalle, vesi valumaan, pari kynttilää ja Sophia sukeltaa lämpöiseen vaahtokylpyyn rentoutumaan.