Kun parisen vuotta sitten teimme ensimmäisen kuvausretken eheyttävän valokuvauksen kurssilla, halusin olla Keiju. Valitsin ylleni kauniin pinkin mekon ja olin paljain jaloin. Oli toukokuun alku, milloin valkovuokot ovat kauneimmillaan Keskuspuistossa, satoi ja oli melkoisen kylmä. Keijuna ”liihottelin” varpaat kohmeessa metsässä valkovuokkojen keskellä.
Kun kerroin tarinaani parisen viikkoa sitten, minulta kysyttiin miksi halusin olla Keiju. Halusin olla Keiju, koska se on tarunomainen olento, epätodellinen ja osa luontoa. Jotain äärettömän herkkää ja kaunista, haurastakin. Kuvaamisen jälkeen kolme Keijua on päässyt koristamaan ihoani tatuointeina. Perjantaina kun tulin töistä kotiin odotti minua kotona yllätys, ihana pikkusiskoni lähettämä keijukoru. Korun innoittama kaivoin koneelta pari vanhaa runoa:
ELÄMISEN KEVEYS
Elämisen keveys.
Mistä sen löytää.
Miten sen oppii.
Sen haluan löytää.
Sen haluan oppia.
Elämään eheänä.
Voimaan hyvin.
Elämään kevyesti.
Kuin keijukainen tasapainossa luonnon kanssa.
-Saila 2009-
KEIJU
Jos voisin oisin Keiju.
Kevyt ja hentoinen.
Kaunis ja luonnollinen.
Onnellinen metsänasukki.hjk<
Lentäisin hentoisin kaunein siivin.
Lentäisin vailla huolia ja murheita.
Nauttisin kaikesta kauniista.
Ihanasta elämästä.
-Saila 2010-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti