Rahaa, vaatteita ja naisellisuutta

Fillaroidessani tällä viikolla ulkoilupuku päällä töihin, mietin, että aikoinaan kotiäitinä, minun perusvaate oli ulkoilupuku. Arkipäivät kuluivat tuulihousuissa, huppareissa ja pieruverkkareissa. Kerhoon tai neuvolaan mennessä vaihdoin farkut ja jonkun kivan paidan. Tähän oli kaksi syytä, miksi kuljin iänikuisissa tuulipuvunhousuissa. Ensimmäinen syy oli se, etten jaksanut välittää itsestäni tai ulkonäöstäni. Pidin täysin turhana tuhlata aikaa itseeni, vaikka se olisi varmasti piristänyt. Toinen syy oli, ettei minulla ollut rahaa. Vuosia tulomme olivat niin pienet, että lähes kaikki rahat menivät asumiseen, ruokaan ja muihin lasten tarpeisiin. Ollessani hoitovapaalla, mieheni oli opiskelija jonkin aikaa. Tämä siis tarkoitti sitä, että olimme reilusti sanottuna köyhiä.

Herkkää ja kaunista kuvaa

Herkkää ja kaunista kuvaa. On herkkä ja kaunis fiilis. Samaan aikaan energinen, voimallinen naiseus virtaa minussa. Nautitaan elämästä, luodaan meille hyvinvoiva sisin ja ympäristö. Hehkutaan kaunista ja energistä elämää. Meissä jokaisessa on voima. Rakastetaan olla. Nähdään ihmiset meidän vieressä.

Paino nousee ja perse kasvaa

Tänä päivänä lööpit huutavat ja ihmiset kertovat lehdissä laihtuneensa niin ja niin monta kiloa. Minäpä hehkutan tänään sitä, että painoni on noussut. Kävin tänään vuosien tauon jälkeen kehonkoostumusmittauksessa. Olen sangen ylpeä tuloksista. Paino on noussut 7 kiloa puolentoista vuoden aikana, olen normaalipainoinen. Rasvaprosentti on normaali, kauniisti siinä naisten tulosten puolessa välissä. Luustolihasprosentti hipoo jo naisten korkeaa rajaa. En siis ole enää mikään superlaiha, olen normaali nainen.

Pinkkiä, energistä heittäytymistä

Olen harrastanut eheyttävää valokuvausta vuodesta 2009, siitä on muodostunut minulle jo eräänlainen elämäntapa. Ikuistan paljon asioita, katson kuvia sekä jaan kuvien kautta elämääni, kokemaani ja oivalluksiani. Uusin tapani käyttää kuvia, on tehdä energia- ja hyvinvointikuvia. Kesälomalla jaoin lähes päivittäin päivän ajatuskuvan, joiden ideana oli positiivisuus, elämä ja hyvinvointi. Uskon vahvasti elämän positiiviseen kantavaan voimaan. Kuvaaminen lähti tarpeesta käsitellä synnytyksen jälkeistä masennusta, uupumusta ja syömishäiriötä, mutta on kulkenut mukanani hyvinvointiin, energiaan ja itseilmaisuun.

Kohti Helsingin Kirjamessuja

Viime viikolla tapahtui joukko positiivista stressiä aiheuttavia asioita. Hienoja, kauniita juttuja. Lauantaina piti jo pikkaisen pysähtyä ja hengähtää kiivaan viikon jälkeen. Olen omaksi yllätyksekseni huomannut, että rentoudun nykyisin hyvin siivoamalla? Laitoin siis lauantaina perheen miehet kaupungille, jotta sain itse siivoilla rauhassa. Iltasta kävin vielä rentouttamassa kehoa ja mieltä tanssitunnilla. Jotenkin liike rentouttaa ja askelkuviot saa unohtamaan kaiken muun, olen vain minä. Puhun positiivisesta stressistä, jolla tarkoitan jännittyneisyyttä positiivisista asioista. Kaikki stressihän ei ole mielestäni haitaksi, vaan antaa potkua yhä parempiin suorituksiin. 

Valokuvanäyttely -Kahlittuna, hetkiä elämästä

Vaikea synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus ja syömishäiriö. Synnytysmasennus diagnoosin sain vuonna 2008, uupumus ja syömishäiriö kulki siinä mukana. Kuvia vuonna 2014, joilla pyrin uudelleen kuvaamaan menneitä tunnetta. Miltä masennukseni näyttää tänään mielikuvissani. Aikoinaan aloitin eheyttävän kuvan käyttöä yhdistämällä kuvia ja sanojani, tässä taas niitä molempia.

Tervetuloa katsomaan valokuvanäyttely: – Kahlittuna, hetkiä elämästä.

Kuvat Timo & Saila Turkka

Sanat Saila Turkka

Minun veljeni

On maaliskuu 2013, istun veljeni tuvassa, veljeni talossa, Savossa, kaukana kotoani. Puhumme päihteistä, puhumme hänen päihteiden käytöstään. Yritän sanoa jotain viisasta, pyydän häntä vähentämään juomista. Pientä huumoria ja raakaa totuutta.

Noin kaksi kuukautta myöhemmin istun omassa kodissa kaukana Savosta. Näen kirkuvan uutisen Savosta, kotikylältäni -Pohjois-SavonRautalammilla oli lauantai-iltana piiritystilanne, kun kahden miehen ilmoitettiin riehuvan aseiden kanssa omakotitalossa. Ajattelen, että jaahas joku hurja on alkanut riehumaan. Laitan koneen kiinni, migreeni jyllää ohimoilla, menen lasten kanssa ajoissa nukkumaan. Yksi sisaruksistani on laittanut minulle viestiä, kyseisessä piirityksessä on mukana veljeni. Tästä tyystin tietämättä nukun aamuun.