sunnuntai 8. tammikuuta 2012

KULJETAAN / MATKALLANI


Kuljetaan

Kuljen yksin.
Varpaissa hiekkaa.
Potkaisen kiveen.
Ei ketään kuka auttaisi.
Ei ketään kuka lohduttaisi.
Hipaisen jalkaa ja jatkan matkaa.

Vastaan kävelee toinen, yksin kulkija.
Katse kohtaa, kääntyy pois.
Varpaissa hiekkaa.
Hän potkaisee kiveen.
Ei pyydä apua, ei pyydä lohduttajaa.
Kuljen viereen, puhdistan jalan.

Kaksi kulkijaa.
Varpaissa hiekkaa.
Huomaamme kiven.
Kierrämme kiven.
Matka jatkuu yhdessä.
-Saila 2011-





Matkallani

Kun ei tiedä mihin tarttua.
Kun ei tiedä mitä uskoa.
Kun ei tiedä kehen luottaa.
Kun ei löydä itseään.

On jotenkin sekaisin.
On jotenkin eksyksissä.
On jotenkin peloissaan.
On jotenkin huolissaan.

Kaikki se huoli.
Kaikki se murhe.
Kaikki se kipu.
Kaikki se ahdistus.

Ei voi nukkua.
Ei voi syödä.
Ei voi iloita.
Ei voi nauttia.

Pelkää pimeää.
Pelkää tulevaa.
Pelkää mennyttä.
Pelkää kuolemaa.

Kokee olevansa ruma.
Kokee olevansa lihava.
Kokee olevansa huono.
Kokee olevansa arvoton.

Näkee vain pimeää.
Näkee vain synkkää.
Näkee vain epätoivoa.
Näkee vain loppua.

Kaikki on pilalla.
Kaikki on mennyttä.
Kaikki on epätoivoista.
Kaikki on hukassa.

Pimeys kiehtoo.
Pimeys vie mukanaan.
Pimeys houkuttaa.
Pimeys meinaa voittaa.

Kukaan ei kuule.
Kukaan ei näe.
Kukaan ei ymmärrä.
Kukaan ei koe.

Pikkuhiljaa valoa.
Pikkuhiljaa toivoa.
Pikkuhiljaa onnea.
Pikkuhiljaa rakkautta.

Rakkaus eheyttää.
Rakkaus kaunistaa.
Rakkaus kantaa.
Rakkaus voittaa.

Minä osaan.
Minä olen tärkeä.
Minä voin antaa.
Minä voin saada.

Polku on pitkä.
Polku on vaikea.
Polku on haarainen.
Polku on kuljettava.

Matkani ottaa.
Matkani antaa.
Matkani opettaa.
Matkani näyttää.

Paljon otan mukaan.
Paljon jätän taakse.
Paljon haluaisin unohtaa.
Paljon haluaisin muistaa.

Onnea on olla.
Onnea on löytää.
Onnea on kokea.
Onnea on oivaltaa.
Ihanaa olla täällä.
Ihanaa olla tänään.
Ihanaa olla onnellinen.
Ihanaa rakastaa.

Eheä ihminen.
Eheä äiti.
Eheä vaimo.
Eheä lapsi, minä.
-Saila 2011-


tiistai 3. tammikuuta 2012

HALUA


Halua


Halua istua alas.
Halua kirjoittaa.
Halua ajatella.
Halua purkaa ajatuksia paperille.

Suuri määrä ajatuksia.
Suuri määrä kokemuksia.
Suuri määrä tuskaa.
Suuri määrä iloa.

Omaa itseä etsimässä.
Omaa itseä löytämässä.
Omaa itseä kokemassa.
Omaa itseä näkemässä.

Uskoa huomiseen.
Uskoa elämään.
Uskoa itseensä.
Uskoa totuuteen.

Teinkö oikein.
Teinkö väärin.
Teinkö kaikkeni.
Teinkö kuten halusin.

Suuria tunteita.
Suuria pettymyksiä.
Suuria vihoja.
Suuria rakkauksia.

Elämä on ihanaa.
Elämä on kamalaa.
Elämä on suuri opintie.
Elämä on ihanana edessä.

Terapiaa vihaa.
Terapiaa rakastaa.
Terapiaa pelkää.
Terapiaa odottaa.

Äiti on suuri.
Äiti on pieni.
Äiti on ihana.
Äiti on kamala.

Onnellisuus on mitä odottaa.
Onnellisuus on mitä tavoittelee.
Onnellisuus ei ole itsestään selvää.
Onnellisuus voi kadota.

Minä olen tässä.
Minä olen tänään.
Minä etsin ja jatkan matkaa.
Minä olen onnesta sekaisin.

Ihanasta onnesta sekaisin!

-Saila 2011-





maanantai 2. tammikuuta 2012

TUSKA


TUSKA
Ei ystävää, yksinäinen.
Ei hymyillyt, surullinen.
Ei vapaa, toivoton.
Ei jaksanut, itsemurha.
-Saila 1998-




ITSEMURHASTA
Olen aina ajatellut, maailman itsekkäin teko on tappaa itsensä.
Enää en ajattele niin.
 Ymmärrän, joillekin se tuntuu olevan ainoa vaihtoehto.
Ymmärrän sen tuskan ja pahan olon joka täytyy olla sen takana.
Elämä näyttäytyy loputtomalta tuskalta.
Tulevaisuutta ei enää ole.
Kaikki on vaan ihan paskaa.
-2008-





ITSEMURHASTA 2
Ulkonäkö paineet ja laihuusihanne.
Paineita täydellisestä vaimosta ja äidistä.
Avuttomuutta olla hyvä miniä ja lapsi.
Pyrkimys miellyttää kaikkia.

Alkaa inhota itseään.
Vihaa kaikkea tekemäänsä.
Ei näe itsessään mitään hyvää.
Näkee itsensä rumana ja lihavana.
Huono ja kelvoton ihminen.
Epäonnistunut.

Ansaitsenko onnen.
Pitäisikö minun mennä pois.
Ei jaksa ajatella muiden tunteita.
Keskityn vain olemiseen.
Jaksamiseeni olla tällä.
Elän lasteni en itseni takia.
-2010-

 
Vanhoja tekstejäni…


Tänään olen kiitollinen ja onnellinen jokaisesta päivästä. Kun jälkeenpäin luen tekstejäni, kouraisee vielä syvältä. Silti ne kuuluvat elämääni ja ovat osa minua. Olen tällainen tänään, omaa polkuani kuljettuani. Osaan nauttia arjesta ja elämästä, olen onnellinen ja iloinen. Positiivinen oma itseni. Monesti minulle sanottiin, että toivun kyllä. En oikein uskonut silloin, mutta niin vain kävi. Löytyi ihana elämisen keveys. Vaikkakin kai tämä on elämän mittainen prosessi tai ainakin vuosien. Kunnes kaikki on käyty läpi ja rakennettu tietä uudelleen. Ja milloin ihminen on oikeasti terve?

Eheyttävän valokuvauksen lisäksi olen harrastanut myös kirjoittamista joka on auttanut paljon toipumisen tiellä. Olen yhdistänyt kuvaa ja sanaa. Välillä on ollut ensin kuva ja sitten teksti tai toisin päin. Työväline oman itsensä auttamiseen. Oivallus toipumiseen ja itsestään huolehtimiseen. (Yhtään välittämättä siitä kuinka huono oikeasti äidinkielellisesti olen.)