Minä, mieheni sekä lapset
olemme syntyneet Savossa. Lapset olivat vasta 1- ja 3-vuotiaita kun muutimme
Helsinkiin, siltikin lapset vääntävät jonkin verran Savon murretta. Savoon
suuntaamme usein lomilla, varsinkin kesäisin. Vuosi vuodelta alan pitää Savon
luonnosta enemmän ja enemmän. Savossa luonto on kuitenkin toisenlaista kuin
Helsingissä, vaikka sielläkin metsäilen lähes päivittäin ja rakastan sitä
luontoa.
Mummola, jossa usein
majailemme, sijaitseen järven rannalla koivujen keskellä. Rannassa on
grillikota, pihassa iso nurmikko ja sauna lämpenee puilla. Mitäpä muuta sitä
oikeastaan lomalla tarvitsee? Mummola sijaitsee taajaman ulkopuolella
hiekkatien varrella, ja lenkkeillessä hiekkateitä pitkin voi tuntea
seikkailevansa maisemakortissa. On kiemuraisia teitä, peltoja, järviä,
lampaita, metsää, luonnon kukkia ja vanhoja latoja. Kyllä sielu leppee.
Lapset rakastavat kun voivat
ulkoilla aamusta iltaa, vaikkakin vihaavat itikoita, joita riittää varsinkin näin
alkukesästä. Koira nauttii päästessään kirmaamaan vapaana. Me vanhemmat voidaan
ihan vaan hengailla rauhassa ja muistella menneitä. Kyseisellä pienellä
savolaisella kylällä olen mieheni tavannut ensi kertaa ollessamme 8-vuotiaita.
Seuraavan kerran huomasin samaisen naapurin pojan kun olimme 19-vuotiaita,
siitä se sitten lähti.
Ensimmäinen lomaviikko on siis
takana ja se on tehty: rentoilusta, olemisesta, liikkumisesta ja ulkoilusta.
Ja viikkoa kuvin:
Ihan rennosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti