Osa-aikatyömutsi

Aina silloin tällöin pohdin pitäisikö palata täysiaikaiseksi työntekijäksi. Meidän esikoinen on kolmannella ja kuopus ensimmäisellä luokalle. Minä teen jo kolmatta vuotta putkeen kuuden tunnin työpäivää eli 30 tunnin työviikkoa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei palkkani ole kovin suuri. Tähän asti olen pääsääntöisesti saanut työn rullaamaan hyvin ja joustavasti, vaikka lyhennettyä teenkin. Työnantajani ei ole nähnyt asialle koskaan mitään estettä, mikä tietysti on helpottanut päätöstä olla osa-aikainen.

Tiedän, etten ikuisesti voi tai halua tehdä osa-aikatyötä ja olisihan se kiva saada joskus se täysi palkkakin. Pieniä hetkiä ajattelen siirtyväni vaikka saman tien täysiaikaiseksi, sitten muistan arjen vapauden ja väljyyden. Teen pääsääntöisestä klo 7-13 työpäivää. Eli ehdin kotiin suunnilleen silloin kun lapset pääsevät koulusta. Arkea ei tarvitse aikatauluttaa etukäteen kovinkaan tiukasti, jos ei ole mitään erityistä menoa. Ehtii hyvin kauppaan, läksyjen tekoon, liikkumaan, kotitöihin, ruoanlaittoon ja koiran sekä lasten kanssa ulkoilemaan. Jotenkin ihanan vapauttavaa kun voi leipoa juuri silloin kun tekee mieli tai lähteä retkelle museoon, mitä vain keksimme. 

Minulle jää tilaa ja vapautta olla. Koen tärkeänä kaikki ne monet hetket kun ehdin vaan olla lasten kanssa. Nykyisin paljon puhutaan kiireestä. Minun on kyllä tunnustettava, että minulla tai perheelläni on harvoin kiire. Olen vapaalla ennemminkin hidas nautiskelija. Ja kyllä, ihan itse olemme arkemme rakentaneet meille sopivaksi. Se palkkani osa joka jää kuukausittain saamatta, ei millään korvaisi niitä yhteisiä hetkiä. Ja tiedän itse voivani paremmin kun ei ole kiire tai ei tarvitsi huolehtia lapsista töissä.

Osaamme nauttia osa-aika mahdollisuudesta ja siitä kun lapset ovat kuitenkin vielä lapsia. En ollenkaan arvosta niitä kommentteja: ”Kyllä niiden pitäisi jo pärjätä.” ”Et sinä aina voi olla kotona.” Minulla on mahdollisuus viettää paljon aikaa lasten kanssa ja sitä minä haluankin. Meidän lapset tykkäävät kun vanhemmat ovat kotona. He saavat olla vielä lapsia, ei heidän ”tarvitse pärjätä”, kyllä he ehtivät. Ennen monissa perheissä äidit tai isoäidit olivat lasten kanssa kotona ja nämäkin lapset ovat maailmassa pärjänneet.

Kevättä kohden täytyisi pohtia mitä teen ensi vuoden suhteen. Osa-aikasopimus päättyy heinäkuun loppuun. Entä siitä eteenpäin, osa-aikainen vai täysiaikainen?

Onnellinen äiti. Koko perhe kävi tänään yhdessä pelaamassa kiekkoa, pari tuntia meni. Mahtavaa energiaa arjen keskellä.

Kuva Timo Turkka