MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – KESKENERÄINEN KULKIJA MATKALLAAN

Voimmeko itse vaikuttaa ketä me olemme, mihin me kuljemme. Vaikeuksien, ongelmien ja surujen kohdatessa helposti syyttää muita ja ympäröivää maailmaa. Hukkuu vihaan ja katkeruuteen, miksi minulle kävi näin, miksi minua kohdellaan näin. Voimmeko kuitenkin itse tarttua ohjaksiin ja ohjata elämäämme toiseen suuntaa. Hyväksyä tietyt tosiasiat, muuttaa itsessämme se mikä pystytään, muuttaa omaa asennettamme. Joskus voi olla paikalla tehdä myös radikaaleja muutoksi, hypätä tuntemattomaan, pelottavaankin. Sieltä ehkä voi löytää ihan toisenlaisen totuuden ja elämän. Joskus sen onnen voi löytää todella yllättävästäkin paikasta. Pienikin muutos voi toisinaan olla suuri, aina sei tarvita niitä suuria hyppyjä. On uskallettava kuunnella sydäntään. Joissakin tilanteissa on myös kuunneltava järkeään, ettei haavoitu.

Joinakin päivinä sitä vaan hurahtaa ajatukseen, että on valmis, ja silloin se tapahtuu. Huomaa taas oman keskeneräisyytensä karulla tavalla, sairastuu, menettää hymyään. Opintielle ilmestyy uusi tienhaara. Kun on jo oppia ja elämää takana, keskeneräisyyttä säikähtää ja se pysäyttää, muttei se enää samalla tavalla lyttää ja muserra kun ensimmäisellä kertaa. Aikansa nuolee haavojaan, virkistyy ja alkaa kamppailla, haluaa löytää sen onnen takaisin elämäänsä ja hymyn huulilleen. Elämä on matka, seikkailu ja elämään oppii vaan kulkemalla tekemällä virheitä, oppimalla niistä. Kohtaamalla epäoikeudenmukaisuuksia, jotka haavoittavat, rohkea kääntää nämäkin voitoksi ja omaksi voimavarakseen.

Oivallettuani, etten voi muuttaa menneitä, elämä voi satuttaa ja on epäoikeiden mukaista, elämässä pitää venyä ja kestää, pyrin muuttamaan itseäni. Oivallan etten voi muuttaa muita, enkä moniakaan asioita. Samalla kuitenkin oivallan sen rikkauden ja upeuden, että johonkin voin vaikuttaa. Voi herätellä ajattelemaan, keskustelemaan ja muokkaamaan. Rohkeasti on hypättävä ulos muotista ja heitettävä villejä ideoita ilmaan. Vaikka aina olisi tehty näin, voisiko olla mahdollista muutokseen. Vaikka niin paljon on omasta asenteesta ja suhtautumisesta kiinni, silti joskus muutos ympärillämme on paikallaan.  

Jokainen mielenterveyskuntoutuja on varmasti joskus matkallaan pohtinut miksi sairastui. Syitähän on varmasti monia ja moninaisia. Olen nyt paljon pohtinut asiaa omalla kohdallani. Iso syy sairastumiseeni on varmasti tapa ottaa asiat, oma asenne asioihin. On ne asiat joihin en voi vaikuttaa ja ne joihin voin vaikuttaa. Välistä unohdan vaikuttaa niihin asioihin joihin pystyn ja unohdan miten minun pitikään suhtautua asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Tähän kaipaan välistä vähän apua, kunnon potkua persauksiin. Sitä kuvittelee jo osaavansa, olevansa valmis, mutta ehei olen edelleen keskeneräinen. Keskeneräisyys on upeaa, se luo mahdollisuuden aina vaan kehittyä ja oppia koko ajan uutta. Katsoa mihin kaikkeen elämä kuljettaa kun rohkeasti kulkee kohti uusia haasteita.

Viime talvena opiskelin kokemusasiantuntijaksi ja tänä talvena lähden ohjaajaksi uuteen koulutukseen luotsaamaan uusia kulkijoita. Teen rinnalla muitakin kokemusasiantuntija töitä. Nautin työstä jota teen täydellä sydämellä. Rohkeasti hyppään vakituisessa työssäni osa-aikaiseksi ja katson mitä elämässä tapahtuu. Muutan elämääni, otan vastaan uusia haasteita.