Minä haluan

Omakuva tänään. Miettii, pohtii ja pähkäilee, joskus vähän liiaksikin. Mutta, se olen minä. Pähkäily, pohdinta ja huolehtiminen ovat niin osa minua. Ne ovat osa persoonaani niin hyvässä kuin pahassa. Ihan vaan siksi olen tällainen. Ja se on hyvä, minusta <3

Katselen kuvaani ja pidän siitä. Kyllä, minä todella pidän kuvastani, olen oppinut pitämään kuvastani. Olen oppinut tuntemaan itseäni, hyväksymään itseäni. Olen kuvannut ja työstänyt, kuvannut ja työstänyt, olen eheytynyt. Ruma ja lihava peilikuva muuttuu ihan pidettäväksi. Kirjoitan ja kuvaan eheydyn <3

Perhe Onninen – Arjen Pyöritystä

Perhe Onninen on ollut vähän tauolla, käsikirjoituksia kyllä on, mutta piirtäminen jäänyt vähemmälle. Tämän päivän Perhe Onninen kertoo ihan sitä tavallista perhe arkea. Rouva Onnisella vaan on tapana huolehtia kaikesta, onneksi hän on oppinut myös nauttimaan arjesta. 

 

Onninen Hahmot löytyvät tuolta Perhe Onnisen alta.

Kuka tahansa meistä

 

Angstiparaati/facebook

Minä kokemusasiantuntija – paljon kysymyksiä

Äkkiä on hurahtanut aika siitä kun ensimmäistä kertaa astuin Mielen avain hankkeen kokemusasiantuntija koulutukseen. Ensimmäinen vuosi meni itse opiskellessa, toinen vuosi ohjatessa uusia opiskelijoita. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän koen, että minulla on opittavaa. Kokemusasiantuntijuus saa uusia ulottuvuuksia minun maailmassani ja alan pohtia mitä se todella on minulle, miten sen voi määritellä? Voinko olla asiasta montaa mieltä? Kuka on kokemusasiantuntija? Mitä on kokemusasiantuntijuus?

Ne ei ymmärrä mua

Sanon, on paha olla

Sanon, ahdistaa

Sanon, en jaksaisi

Sanon, haluaisin haihtua pois

Ne ei ymmärrä mua

Kerron peloistani

Kerron kivuistani

Kerron tuskastani

Kerron vihastani

Ne ei ymmärrä mua

Elämän tasapainoa

Ei yhtään turhaa kyyneltä

En ole varmaan koskaan itkenyt niin paljon, kuin itkin silloin kun sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta ja uupumusta. Saatoin itkeä missä vain, milloin vain, mistä syystä vain. Välistä en itsekään tiennyt miksi itken, itku vain tuli. Joskus halusin itkeä, itkua ei vain tullut. Joskus saatoin itkeä tunteja, ei varsinaisesti tuntitolkulla vaan vähän väliä. Kun pato murtui, mikään ei sitä enää pidätellyt. 

Mikä se on

Kuka tahansa meistä: Angstiparaati/facebook

Minä, sinä, hän

Tässä me olemme minä, sinä ja hän tuolla

Katselemme toisiamme

Kuuntelemme toisiamme

Aistimme toisiamme

Totuus minusta on minulla

Totuus minusta on sinulle

Totuus minusta on hänellä

Jokainen erilainen

Haluan kohdata ihmisiä en robotteja

Olen harmitellut sitä, että yhteiskunnastamme katoaa pikku hiljaa palvelut ja ihmisten kohtaamiset. Nämä ihmisten kohtaamiset pyritään korvaamaan tekniikalla. 

Mietiskelijä

Ajatukseni ei nyt näytä menevänpäästä sormiin ja edelleen näppäimistä paperille, kuten eilenkin huomasin. Syntyi vain lyhyt teksti ja yksi muokattu kuva, Sanat ja kuva. Olen aloittanut monta tekstiä, mutta kaikki jääneet kesken. Joku kipinä puuttuu, mutta palaan teksteihin myöhemmin. 

Sanat ja kuva

Arkistojen aarteita

Äitin kanssa, maailman ihanimmat ja suloisimmat pojat!!! Tästä saa voimaa enemmän kuin mistään muusta, omat lapseni, jotka kaikesta sairastelustani huolimatta voivat hyvin. Rakastavat minua juuri sellaisena kuin olen. Olen heille se yksi ja ainoa, täydellinen äiti!!

Perjantai-ilta omassa kahvilassa

Raahauduin perjantaina raskaan työviikon jälkeen kotiin. Ovella vaihdoimme mieheni kanssa muutaman sanan ja lapset lennosta. Mieheni meni iltavuoroon. Se että minä menen aamuisin ennen kahdeksaa töihin ja mieheni menee iltavuoroon, tekee ajoittain arjesta puuduttavaa. Kun pääsee töistä, alkaa kotityövuoro. Aamuisin käyn koiran kanssa lenkillä, jotta pääsen hieman yksin ulos ja koira saa ainakin yhden lenkin. Lapset eivät aina ole halukkaita lenkkeilijöitä.

Hahmotus hukassa

Se tunne kun pitäisi revetä joka paikkaan, eikä enää hahmota mikä on tärkeää. Kaikkea alkaa tehdä, muttei mitään kykene saattamaan loppuun. Samalla ikään kuin irtautuu omasta itsestään. Uuvahtaa. Alkaa koota itseään.