BLOGIHAASTE 7

Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan JUHANNUS ja veljeni sanan SADEPILVI. Molemmat kirjoitamme näistä sanoista tekstit ja julkaisemme kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni teksti löytyy täältä ja minun alta

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA -ELÄMÄNHALLINTAA

Synnytyksen jälkeinen masennus, uupumus ja syömishäiriö kuuluvat historiaani. Sairauteni ovat tuoneet elämääni ne synkimmät kokemukset. Olen toipunut ja kuntoutunut. Olen sairastunut uudelleen ja taas toipunut ja kuntoutunut. Olen mielenterveyskuntoutuja. Kuljetan mukanani edelleen, ehkä aina, tiettyjä oireita, saan mahdollisesti uusia. Oireet puhkeavat silloin kun elämässäni on muutoksia tai rankkoja vaiheita.

AHDISTUS

WC-PÖNTTÖ TARINA

Meidän viisivuotiaalla pojalla on mitä loistokkain huumorin taju. Tuossa iässä tuntuu pissakakka huumori alkavan. Toteutimme siis yhdessä pönttöön tippumis sarjakuvan. Lapsen tarina ja äidin piirrokset, mahtavaa yhteistyötä. Tunnen mieletöntä ylpeyttä itsestäni ja lapsestani, yhteistä tekemistä ja harrastusta. Lapsi arvostaa minun tekemää niin, että haluaa mukaan tekemää sarjakuvaa. Ja olen ylpeä omasta kyvystäni ottaa lapsi mukaan tekemään, enkä vain ajattele ”älä tule sotkemaan äidin juttuja”. Poikamme harjoittelee piirtämistä joka päivä ja välistä koko ajan. Ihanaa luovuutta!

TIPUTTELEN SANOJA

MINÄ JA LAPSENI

Katson nukkuvia lapsia

Mietin kuka loi kenenkin

Teitte minusta äidin

Minä synnytin ja kasvatin teitä

Tulonne sai minun muuttumaan

Tuoksunne sai minut tuntemaa

Itkunne sai minut ihmettelemään

Olemisenne sai minut oppimaan

Unenne sai minut uupumaan

Levottomuutenne sai minun suremaan

Elämä sai meidät kulkemaan

Elämä sai meidät kasvamaan

Kuka loi kenenkin, tiedä en

Tarvitsimme juuri meidät

Tullaksemme juuri meiksi

Opin luottamaan rakkauteen

Te kasvatitte

Minä kasvatin

Katselen untanne

Nautin hetkestä

Mieheni tulee viereeni

Tarttuu käteeni

Katselemme yhdessä lastemme unta

Loimme tämän perheen

Me kaikki yhdessä

-Saila 2013-

 

 

OMAN ELÄMÄNSÄ TÄHTI

Kun olemme oma itsemme

Kun uskomme itseemme

Kun luotamme kykyihimme

Kun kuuntelemme sydäntämme

Kun olemme nöyriä elämälle

Kun uskomme sielumme ääntä

Kun kuljemme rakkaudella eteenpäin

Kun uskomme unelmiimme

Kun luomme haaveista totta

Kun koemme suuria

Kun jaamme kokemuksemme

Kun annamme kykyjämme

Kun annamme, saamme

Kun uskomme ja luotamme

Teemme sen todeksi

Olemme oman elämämme tähtiä

Jokainen, ihan jokainen

-Saila 2013-

BLOGIHAASTE – VAATEKAAPIN LUURANGOT

Nappasin maanantaina käsittelyyn blogihaaste RUMIN ESINE. Tästä innostuneena päätin haasta muut vuorostani avautumaan. Eli haaste: vaatekaapin luurangot, ne ”ihanan kamalat” kuteet. Ja juuri ne vaatteet jotka ovat edelleen käytössä. Hyväksytään myös viime kesän vaatteet, joita nyt onnellisena kaivelet komeroista ja toteat, että mitä on oikein tullut hankittua. Mutta ei siis hyväksytä niitä vaatteita, joita on tullut käytettyä joskus kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten. Vaan ne vaatteet joita kehtaa paljastaa käyttävänsä, jotka ovat ”ihanan kamalia”

Minun ihanan kamalat kuteet: 1 legginsit, 2 tunika, 3 housut, 4 paita, 5 hame

BLOGIHAASTE: RUMIN ESINE

Maanantai kevennykseksi satun lukemaan nauruhermoja ihastuttavan ja sisustaja sisimpää kouraisevan tekstin Blogihaaste: Rumin esine. Lue tästä. Tartun haasteeseen vaikken luultavasti yllä samalle tasolle haasteen kanssa. Ideana on löytää kotoa se rumin esine.

ELÄMÄNLANKA

Ote elämänlangasta on tiukka ja vahva

Joskus ote kuitenkin irtoaa, ei jaksa enää pitää kiinni

Kamppailemme ja kurkottelemme, yritämme tarttua uudelleen

Pian elämänlanka on siinä, saamme taas jämäkän otteen

Onko niin kun joku saa otteen elämänlangasta, jonkun toisen ote irtoaa

Pysyykö näin maailmassa jonkinlainen tasapaino

MUSTA-KOLMIKULMAINEN-LAMMAS

Aina se outo ja omituinen

Erilainen kuin ne muut

Ei mahdu muottiin, ei mahdu mukaan

Yksinäisen tuntuinen, erilaisen oloinen

Ulkopuolisen kokemus

Yksinään musta ja takkuinen

Vierellä valkoiset ja siloiset

Soikioon koloon ei mahdu kolmikulmio

Äänekäs ei sovi hiljaisuuteen

Rytmitön ei pysy tahdissa

Uskoo omaa, ei tahdo taipua

Kirkkaus sokaisee pimeyden

Ei sovi muottiin

Sopiiko mihinkään

Vapaa olemaan

Kahlittu kulkemaan

-Saila 2013-

EpÄsOpIvA

RASKAITA REPPUJA JA KEPEITÄ FIILIKSIÄ

Elämässä sattuu ja tapahtuu enemmän ja vähemmän asioita, niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Halusimme tai emme elämä vain kuljettaa. Olen pohtinut kuinka meidän reppuihin lastataan kannettavaa, elämän kuormaa. Jaetaanko kuroma arpomalla, tuurista riippuen kuinka painavan repun kukin saa. Vai jaetaanko kuorma sen mukaan mitä kukin jaksaa kantaa. Saako jokainen itselleen sopivan taakan vai voimmeko saada liian painavan repun, emme jaksakaan kantaa sitä. Saako joku repun joka on helppo kantaa, elämä kulkee helposti eteenpäin. Vai tuntuuko meistä vain joskus siltä, että toisen taakka olisi kevyempi. Emme ehkä vain näe mitä kaikkea toinen repussaan kuljettaa. Voimmeko vahvistua elämän tiellä raskasta reppua kantaen, onko se kuitenkin juuri meille se oikea tie.

KEVÄT KUKKIA

Käyskentelen metsässä

etsiskelen kevättä

Kuuntelen luonnon ääniä

lintujen lauluja

Herää kevät

nauttii luonto

Nautin metsästä

suloisesta rauhasta

Tutkiskelen kasveja

ihmettelen luontoa

Toiset kukkii ennemmin

toiset syttyy myöhemmin

Jokaiselle on aikansa

oma paikkansa

Kevyt höyhen leijuu

lentää maailmaan

Satujen metsissä kuljen

höyhenen kevein askelin

Katselen ja nautiskelen

luonnon taidetta

-Saila 2013-