BLOGIHAASTE 6

Blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan HUNAJA ja veljeni sanan PUU. Molemmat kirjoitamme näistä sanoista tekstit ja julkaisemme kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni teksti löytyy täältä ja minun alta:

EN VOI AUTTAA

Tuskaisa tunne kun en voi auttaa

En voi viedä suruasi ja tuskaasi pois

En voi kantaa huoliasi harteillani

Elämä paiskoo sinua

Voin vain kulkea rinnallasi

Kuunnella ja välittää

Tuntuu, etten voi auttaa riittävästi

En auta sinua yhtään murehtimalla

Teen sen minkä pystyn, olen läsnä

-Saila 2013-

 

 

SAISKO SEKSIÄ KIITOS OSA 2

Kirjoitin tässä aiemmin tekstin -saisko seksiä kiitos-. Tämä tekstini liittyy samaan aiheeseen, yritän kuitenkin kirjoittaa toisenlaisesta näkökulmasta. Omaisen eli puolisoni näkökulmasta, miten hän on mahdollisesti kokenut seksin ja seksuaalisuuden vaimon sairastuessa vaikeaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen, uupumukseen ja syömishäiriöön. Mitä tapahtuu seksille ja seksuaalisuudelle kun oma puoliso sairastuu? Miten asiaan osaa ja voi suhtautua, mitä meille tapahtuu, onko minussa joku vika, mikä vaimoa vaivaa, miksi vaimo ei näe olevansa edelleen haluttava, kuinka kauan sitä jaksaa hänelle hokea?

SAISKO SEKSIÄ KIITOS

Olen laittanut itseni likoon, paljastanut elämästäni. Vastaanotto jännittää, samalla ollen erittäin puhdistavaa puuhaa. Olen ottanut sen ”tehtäväkseni”, kertoa asioista niiden oikeilla nimillä, jotta vertainen löytäisi tekstini ja lisäisin ymmärrystä mielenterveyspotilaita ja kuntoutujia kohtaan. Kunnianhimoinen tavoitteeni on rikkoa ennakkoluuloja. Tänään kirjoitan pohdintojani seksistä ja mielenterveydestä. Aihe josta ei juuri näe kirjoitettavan tai puhuttavan. Kavereiden ja vertaisten kesken olen puhunut asiasta. Hoitohenkilökunta taitaa karttaa puheenaihetta, ei ehkä ymmärretä ja osata ottaa asiaa puheeksi. Kaipasiko asia kuitenkin esiin nostoa ja keskustelua? Monia asiaa varmasti mietityttää ja vaivaa, monellakin tapaa.

HYVÄÄ MATKAA, HIDASTA MATKAA

Kuljen eteenpäin

Omaa matkaani

Luotan omaan reittiini

Välistä matka hidastuu

Aina ei vaan jaksa juosta

Ei edes kävellä reippaasti

Matkan teko muuttuu suorastaa mateluksi

Mitätön vätys

Aikaan saamaton luuseri

Mutta hei mihin meillä on aina kiire

Haittaakos se jos kuljen hitaammin

Haittaakos jos kuljen kauemmin

Näen ja koen ehkä pidempää

Toiset on ehkä ennemmin maalissa

Toiset ennättävä ehkä useampaan paikkaan

Mutta hei haittaako jos tulen hitaammin, ennätän harvempaan paikkaan

Tämä on minun matkani

Ei tarvitse olla kuin muut

Koitan hyväksyä sen

Iloita siitä, hitaammasta matkasta

-Saila 2013-

HEITTÄYTYMINEN TEKEE HYVÄÄ

HALOO ISÄ – MÄ EN JAKSAIS ENÄÄ

Kuluneen puolen vuoden aikana olen alkanut enemmissä määrin ajattelemaan läheisiäni, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttaneet selviytymiseeni ja kuntoutumiseeni. Koska omaisten huomioiminen jää usein taka-allalle, pidän tärkeänä kirjoittaa myös siitä. Usein painotan sitä kuinka lapset olivat alkuun syy jaksaa jatkaa, elämäni valo. Samoin yhteinen retki mieheni kanssa valokuvien parissa ja kaikki mieheni tuki on pitänyt minut kasassa. Perhe Onnisessa seikkailevat tädit nro 1 ja 2 sekä enot 1 ja 2, jotka kuvastavat sisarusteni merkitystä toipumisessani. Kaikki he vaikuttavat edelleen arkeeni omalla tavallaan.

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – PIENEN TYTÖN SUURIA UNELMIA

Olen tyttö jonka suurimpia unelmia ovat aina olleet valokuvaus, kirjoittaminen, luominen. Omien sairastumisien, toipumisien ja eheytymisien myötä syntyi unelma päästä auttamaan muita kanssa kulkijoita. Olin se ujo ja arka tyttö, joka lyyhistyi arvosteluista ja sanomisista, en uskaltanut toteuttaa itseäni, enhän minä osaa ja voi. Itsetunto kadoksissa. Tukahdutin sen luovuuden salaisiksi pöytälaatikko töiksi.

VOIMAKAS SYDÄN

Vaikka olisin kuinka murtunut,

särkynyt ja rikkoutunut

On olemassa jokin joka pitää kasassa

Elämän onni

Elämän voima

Elämän rakkaus

Se sisäinen palo

Lopulta se kantaa

Jokaisella on rajansa

Raja joka kertoo kuinka paljon kestää

Raja joka ei päästä enää tippumaan

Jokin voima itsessä

Voima joka kantaa, kokoaa, eheyttää

Sydän, joka näkee voimamme ja kauneutemme

Sydän joka jaksaa

-Saila 2013-

UNIKOULU OSA 2

 

 

MUSTA KYYNEL

LÄHTEMISEN VAIKEUS

Kaikille niille omaisille jotka ovat jaksaneet kulkea ja kulkevat kanssamme. Omaisen rooli on yhtä aikaa uuvuttava, antoisa, hämmentävä ja ihana. Heitä me tarvitsemme matkallamme, samoin kuin he meitä. Yhteinen matka on tie johonkin uuteen, eteenpäin. Jokaisen omaisen tulee muistaa myös itsensä ja huolehtia omastakin hyvinvoinnistaan. Aina ei tarvitse omaisenkaan jaksaa.

Mieheni oli se joka ensimmäisenä joutui kohtaamaan möröt ja peikkoni, elämään kanssani. Jännittämään kuinka tämä päivä sujuu, entä huominen. Näkemään ja kokemaan rinnallani sen kaiken kiukun, tuskan, ahdistuksen, epätoivon, epävarmuuden ja yhtälailla sen toipumisen, eheytymisen ja voimaantumisen.

MIELENKIINTO HUKASSA

ENKELI

Haluan lähettää sinulle enkelin

Enkelin joka suojaa korvasi maailman kovilta ääniltä

Enkelin joka suojaa silmäsi maailman julmilta kuvilta

Enkelin joka suojaa nenäsi viekoittelevilta tuoksuilta

Enkelin joka suojaa tuntosi maailman viiltäviltä kolhuilta

Enkelin joka suojaa suusi maailman yököttäviltä herkuilta

Enkelin joka suojaa sinut vääriltä vaistoilta

-Saila 2013-