BLOGIHAASTE 4

Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan KIHLAJAISET ja veljeni sanan KIRJAILIJA. Molemmat kirjoittavat näistä sanoista tekstit ja julkaisee kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni tekstit löytyvät täältä http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2013/02/sanahaaste-iv.html ja minun alta.

TYTTÖJEN LAHTI

Vietin ihanan tyttöjen viikonlopun helmikuun alussa Lahdessa, kolmen ihana tytön kanssa. Viisivuotiaani kysyi minulta ennen lähtöä: ”Äiti, onko se Lahti Suomessa?” Tämä muistuttaa ja saa huomaamaan, ettei sillä ole niin väliä missä sitä ollaan, kunhan ollaan yhdessä. Ei tarvita upeita ulkomaan reissuja upeine hotelleineen, kotimaan matkailu Sokos hotelleineen avartaa pientä maailmaani. Kyseiset tytöt olen tuntenut 20–30 vuotta, toiset kauemmin kuin toiset eli kohtalaisen pitkä yhteinen historia takana. Viikonloppuun mahtui paljon naurua, nuoruuden muisteluja ja tämän päivän haasteita. Shoppailua, iltapäiväkahveja, teatteria, ravintola illallinen ja kikatusta hotelli huoneessa, näistä oli tyttöjen viikonloppu tehty. Meno on vähän muuttunut vuosien saatossa, kaikki ovat parisuhteessa ja töissä. Puollella meistä on jo lapsia ja puolet odottaa esikoisiaan. Tyttönä oleminen on silti aina yhtä ihanaa ja tärkeää, oli sitten elon vaihe mikä tahansa.

HÄPEÄ

Kirjoitin viime viikolla tekstin Haittaakse – lääkkeiden haittavaikutuksia, jonka julkaisin maanantaina. Tällä viikolla pohdin Häpeä asiaa, joka myös liittyy yhteiskunnassamme mielen sairauksiin. Alla uusi tekstini ja kuva, sekä pari vuotta vanha tekstini. Tuolloin olin vielä ihan toisenlaisessa kunnossa kuin tänään. Synnytyksen jälkeinen masennus ja uupumus veivät minut elon kielekkeelle. Elämä veti minut takaisin ja antoi kipinän pohtia, kirjoittaa, pohtia, kuvata, pohtia, piirtää, pohtia, puhua, pohtia ja elää.

 

HAITTAAKSE – LÄÄKKEIDEN HAITTAVAIKUTUKSIA

Tiedän ja olen kiitollinen siitä, että sain apua masennukseeni ja uupumukseeni yhteiskunnalta, hoitojärjestelmältä ja lääkkeiltä. Ennen kuin tulin kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi, koin myös pelon, kauhun ja hylkäämisen. Kuka näistä hoidoista ja palveluista hyötyy, palvelujärjestelmä ja sen hienousko? Ei ainakaan se pieni pelokas potilas tai omaiset. Tuolloin oli yksi masentunut äiti, vauva, parin vuoden ikäinen esikoinen ja isä. Minulle kyllä vakuutettiin, ettei lääkkeillä ole vaikutusta tai haittaa muutaman kuukauden ikäiselle imeväiselle. Ainakin hyödyt ovat suuremmat kuin haitat. Siis kenelle? Minulle syötettiin masennuslääkettä, toista masennuslääkettä muun muassa toisen masennuslääkkeen aiheuttamiin haittavaikutuksiin ja säännöllisesti rauhoittavaa 3 kertaa päivässä puoli vuotta.

ÄITINÄ OLEMISEN RUMUUTTA JA KAUNEUTTA

Kävin viime perjantaina katsomassa näytelmän joka kertoi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Upea taide kohta, olin täysin fiiliksissä. Tunteet kuljettivat minut taas menneeseen… 

YSTÄVÄNPÄIVÄ

PUHE HUKASSA