MAITOA RINNOISSA

KUOPUKSEMME

Äiti ja lapset flunssassa, äiti jaksaisi nukkua koko päivän, lapset eivät. Kuopuksemme täyttää tällä viikolla viisi vuotta. Hänen kanssaan keksin tänään työstää runoa sairaspäivän ratoksi. Tämmöinen meiltä syntyi:

KOHTI SYKSYÄ

Töppöseni kuljettaa

eteen taakse elämää

kohti syksyistä vaahteraa

Katseeni kuljettaa

kirkkaasta pimeään katua

kohti sateista asfalttia

 

EPÄTODELLINEN MINÄKUVA

Kun sairaus sekoittaa mielen

Saa näyttämään rumalta

Saa tuntemaan itsensä huonoksi

Kun kohtaa toipumista

Saa silmät totuudelle

Saa hiljalleen itsetunnon takaisi

Kun saa käsiinsä toipumisen kauneuden

Saa nähdä todellisen totuuden

Saa tuntea itsensä kauniiksi ja upeaksi

-Saila 2012-

ÄIDIN PIENET TUNTOSARVET

Tämä runo syntyi elämästä ja sen menosta, lasteni kanssa käymästä vuorovaikutuksesta ja ihmeellisestä maailmasta. Minun sisäinen pieni tyttö nauttii saadessaan piirtää, maalata ja askarrelle lasteni kanssa. Eilen piirsin nelivuotiaani kanssa sarjakuvaa ja poika oivalsi sen heti. ”Ensin on päivällä pahamieli, sitten on tuskainen ja illalla hyvämieli”. Jokunen aika sitten maalasimme lasten kanssa yhdessä, seitsemänvuotiaani maalasi tunnemittarin. Tunnemittarissa keltainen oli tosi hyvä mieli ja mitä tummempaan menee sitä kurjempi mieli on. Erittäin nerokas oivallus minusta!! Ei ehkä oikeaoppista tunteisiin tutustumista mutta mahtavaa kokemusta käsitellä omien lasten kanssa vaikeaa asiaa, tunteita. Tässä runoni ja sarjakuvani. Mahtavassa onnen tunteessa tätä kirjoittelen.

PELKOA JA POLITIIKKAA

Kun sisällä velloo suunnaton määrä tunteita, joiden pelkää karkaavan hallinnasta. Kuinka yhteen pieneen ihmiseen, yhteen äitiin mahtuukaan se määrä oloja ja tunteita. Ylitseni ja lävitseni vyöryi kiukkua, raivoa, tuskaa, vihaa, katkeruutta, huolta, ahdistusta, pelkoa, hätää, paniikkia ja avuttomuutta.  En tiedä mihin olisin ne kaikki tunteet laittanut, kuinka olisin niitä kaikkia voinut jotenkin käsitellä, kenties lieventää. Tunteiden vyöry oli totaalisen valtaisi. Tunsin tukehtuvani tunteisiini. Olen täysin ymmällä mistä kaikki tunteet vyöryvät, mitä se tarkoittaa, miksi ne pelottavat minua. Pelkäsin niin, että yritin vetäytyä kippuralle, laittaa silmät ja korvat kiinni, jotten aistisi niitä. Tämä ei kuitenkaan auttanut yhtään, tunteet olivat minussa. Minä todella pelkäsin, etten ehkä pysty hallitsemaan niitä. Pelkäsin tunteiden ottavan vallan, sekoittavan minut, ajavan minut tekemään jotain päätöntä.

MINÄ KOKEMUSASIANTUNTIJA – MATKALLANI

Poisti toi viime viikolla komean todistuksen, Saila Turkka on suorittanut Mielen avain – hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksen. Koulutus antoi osallistujalle valmiuksia toimia erilaisissa kokemusasiantuntija tehtävissä mielenterveys- ja päihdetyönkentällä! Voisin katsoa, että matkani kokemusasiantuntijaksi on kestänyt vuodesta 2007 ja nyt on saavutettu yksi etappi elämässä. Viisi vuotta kuulostaa aika pitkältä ajalta ja onkin sitä, mutta on ollut täynnä kasvua, kehitystä ja ennen kaikkea itsetutkiskelu ja itsensä rakentamista. Kasvun voidaan katsoa huipentuneen kokemusasiantuntuja koulutukseen, joka auttoi jäsentämään sitä mitä todella haluaa jakaa ja mitä haluaa tehdä. Matkani tietysti jatkuu, mutta välistä täytyy pysähtyä välietapeille, pysähtyä ja katsoa saavutuksiaan! Ehkä kasvunmatka alkaa jo lapsuudesta, ensimmäisestä parkaisusta, mutta lähdetään kuitenkin matkaan sieltä vuodesta 2007…