KOLMENKYMPIN KRIISI

En ole oikein koskaan uskonut kolmenkympin kriisiin tai vähintäänkin ihmetellyt mitä kummaa se oikein tarkoittaa. Ihan huuhaata koko juttu! No tällä viikolla tulee täyteen 30- vuotta ja täytyy kyllä tunnustaa, että jonkinmoista kriisiä pukkaa! Tilanteeseen tuo omaa herkkyyttään myös se, että muutaman viikon päästä esikoinen aloittaa koulun. Valtava tunne myräkkä siis hyökymässä ylitseni, kuinka pieni lapseni selviää yksin suuressa maailmassa (äitinä on lupa vähän ylidramatisoida) ja onko minusta tulossa muka aikuinen. Vieläkö voi kutsua itseään tytöksi 30 -vuotiaana? Olenko muka jo niin vanha ja onko lapseni jo muka niin iso että menee kouluun?

ELÄMISEN ONNEA

Siitä kokemuksesta kun elon riemu on hukassa, siihen hetkeen kun kaikki on taas kaunista.

Käärme luikertelee paratiisiin

Ehkei paratiisiin, onnelaan kuitenkin

Usva alkaa täyttää huonetta, valtaa tilaa

Huivi kuristaa kaulaa

Jokin lyö palan kurkkuun

Väsyttää, muisti pätkii

Kiukuttaa, turhauttaa

Ahdistaa, ei sovi muottiin

Pelkään murtuvani

Hymy katoaa, on poissa

Yhä useammin päätä hakkaa sisältäpäin harmaisiin haalareihin sonnustautuneen miehet, lekalla.

-Saila 2012-

KESÄ

Kesä ja kärpäset, kaiken pitäisi olla kaunista. Elämäni rankimmat hetket sijoittuvat neljän vuoden takaiseen kesään. Silloin koin synkimmät, rajuimmat, tuskaisimmat hetket ja sen syvimmän pohjakosketukseni. Pidän todella kesästä, silti väistämättä mieleen hiipi ajatus siitä voiko tuo kesä palata ja ilmestyä mustana möykky mörkönä elämääni. Möykky joka vei kauneuden kesästä, tukki nenäni tuoksuilta ja laski varjon päälleni niin, etten tuntenut lainkaan kesän lämpöä.

MENNEIDEN TUNNETTA ESIIN

Siivoilin tässä kesäloman kunniaksi pöytääni ja paperikasojani. Pinoista löysin vihkon johon olen kirjoittanut ajatuksiani viime talvena, ollessani mukana teatterityöpajassa, joka käsitteli synnytyksen jälkeistä masennusta ja vanhemmuutta ylipäänsä. Työpaja nosti esiin valtavasti menneitä muistoja ja kokemuksia. Menneiden tunnetta esiin. Ihana tunne kun sen voi kertoa.

Se puristava tunne sisällä

Kuolettava kokemus

Kokemus joka murskaa sisimpääni

Loputon kipu ja tuska

Viimeinenkin valo hukkuu pimeään

Miten sieltä eteenpäin

-Saila 2012-

KOHTAAMINEN

Tällä viikolla tuli kuluneeksi puoli vuotta ensimmäisestä blogi julkaisustani. Kirjoittaminen on ollut todella antoisa harrastus ja kaikkiaan takana mielenkiintoinen puoli vuotta. Kirjoittamista olen harrastanut enemmän tai vähemmän aina.  Kirjoittaminen on tapani käsitellä asioita, valokuvien käyttö tuo itselleni monipuolisuutta asioiden käsittelyyn. Alkujaan innoituksen blogin kirjoittamiseen sain kun olin seurannut veljeni blogia vajaan puoli vuotta. Toisaalta halusin myös jatkoa kadonneelle facebook ryhmälleni - Oman elämänsä prinsessa. Puolen vuoden kunniaksi haluan kertoa eräästä kohtaamisesta elävästä elämästä. Niin monesti kun olen kyseenalaistanut ja ihmetellyt hoitojärjestelmää, täytyy sitä vuorostaan kehua.